JONA
1873
2. Nouse ja mene suureen kau-
punkiin Niniveen*, ja saarnaa
siinä; sillä heidän pahuutensa on
tullut minun kasvoini eteen+.
3. Mutta Jona nousi ja tahtoi
paeta Tarsikseen Herran kasvoin
edestä. Ja hän tuli Japhoon*, ja
kuin hän löysi haahden, joka
tahtoi Tarsikseen mennä, antoi
hän palkan, ja astui siihen me-
nemään heidän kanssansa Tar-
sikseen Herran kasvoin edestä.
4. II. Niin Herra antoi suuren
tuulen tulla merelle, ja suuri ilma
nousi merellä, niin että haaksi
luultiin rikkaantuvan.
5. Ja haaksimiehet pelkäsivät, ja
kukin huusi jumalansa tykö, ja
he heittivät kalut, jotka haahdes-
sa olivat, mereen keviämmäksi
tullaksensa*. Mutta Jona oli as-
tunut alas haahden toiselle poh-
jalle, ja makasi uneen nukkunee-
na.
6. Niin haahdenhaltia meni hä-
nen tykönsä, ja sanoi hänelle:
miksis makaat? nouse, ja rukoile
Jumalaas, että Jumala muistais
meitä, ettemme hukkuisi.
7. Niin he sanoivat toinen toisel-
lensa: tulkaat, ja heittäkäämme
arpaa, tietääksemme, kenenkä
tähden tämä onnettomuus meillä
on; ja kuin he heittivät arpaa,
lankesi arpa Jonan päälle.
8. Niin he sanoivat hänelle: il-
moita nyt meille, kenen tähden
tämä onnettomuus meillä on?
mikä sinun tekos on, ja mistäs
tulet? mistä maakunnasta eli
kansasta sinä olet?
9. Hän sanoi heille: minä olen
Hebrealainen, ja minä pelkään
Herraa Jumalaa taivaasta, joka
meren ja karkian on tehnyt.
10. Niin ne miehet pelkäsivät
suuresti, ja sanoivat hänelle:
miksis näin teit? Sillä ne miehet
tiesivät hänen Herran edestä
paenneen; sillä hän oli heille sen
sanonut.
11. Niin he sanoivat hänelle: mi-
tä meidän pitää sinulle tekemän,
että meri meille tyventyis? Sillä
meri kävi ja lainehti heidän ylit-
sensä.
12. III. Hän sanoi heille: ottakaat
minut ja heittäkäät mereen, niin
meri teille tyvenee; sillä minä
tiedän, että tämä suuri ilma tu-
lee teidän päällenne minun täh-
teni.
13. Ja miehet koettivat saada
haahden kuivalle; mutta ei he
