AAMOS
1866
kisimme;
6. Että me saisimme köyhät ra-
hallamme haltuumme ja hätäyty-
neet kenkäparilla, ja myisimme
akanat jyväin edestä?
7. Herra on vannonut Jakobin
korkeutta vastaan: mitämaks, jos
minä ikänä kaikki ne heidän
työnsä unohdan.
8. Eikö maan sentähden pitäisi
vapiseman, ja kaikki sen asuvai-
set murehtiman? Ja pitää nou-
seman kaiken sen päälle niinkuin
virta*, vietämän pois ja upotet-
taman niinkuin Egyptin virralla.
9. Sillä ajalla, sanoo Herra, Her-
ra, tahdon minä laskea auringon
alas* puolipäivästä, ja pimittää
maan valkialla päivällä.
10. Minä tahdon teidän juhlapäi-
vänne kääntää murheeksi*, ja
kaikki teidän veisunne valituksek-
si, ja tahdon antaa säkin jokai-
sen kupeisiin tulla, ja kaikki päät
paljaaksi tehdä+; ja tahdon heil-
le murheen saattaa, niinkuin jo-
ku ainoaa poikaa murehtii§; ja
heidän pitää surkian lopun saa-
man.
11. Katso, ne päivät tulevat, sa-
noo Herra, Herra, että minä lä-
hetän nälän maan päälle; ei näl-
kää leivän perään, eli janoa ve-
den perään, vaan Herran sanan
kuulemisen jälkeen,
12. Niin että heidän pitää juok-
seman yhdestä merestä niin toi-
seen, pohjasta niin itään; heidän
pitää juoksenteleman etsimään
Herran sanaa, ja ei kuitenkaan
pidä löytämän.
13. Sinä päivänä pitää kauniit
neitseet ja nuorukaiset näänty-
män janosta.
14. Ja jotka nyt Samarian rikok-
sen kautta vannovat ja sanovat:
niin totta kuin sinun jumalas
Danissa* elää, niin totta kuin si-
nun jumalas Bersebassa elää:
niiden pitää niin lankeeman, ett-
ei he voi jälleen nousta ylös+.
9. Luku.
Amos päättää ennustuksensa I.
Ankaralla lain saarnalla, II. Evan-
keliumin lohdullisilla lupauksilla.
I. Minä näin Herran seisovan alt-
tarilla; ja hän sanoi: lyö oven
päälliseen, niin että pihtipielet
värisevät*; sillä minä tahdon
haavoittaa niitä kaikkia, jotka
heille päänä ovat, ja heidän
