VALITUSVIRRET
1667
sansa kompastua.
14. Vanhat puuttuivat porteista,
ja nuorukaiset ei enään kantelet-
ta soita.
15. Meidän sydämemme ilo lop-
pui, meidän tanssimme on kään-
tynyt murheeksi.
16. Meidän päästämme on kruu-
nu pudonnut; voi nyt meitä, että
me niin olemme syntiä tehneet!
17. II. Sentähden on myös sy-
dämemme murheissansa; niiden
tähden ovat meidän silmämme
pimenneet;
18. Zionin vuoren tähden, että
se niin hävitetty on, että ketut
hänessä juoksentelevat.
19. III. Mutta sinä Herra, joka
ijankaikkisesti olet, ja istuimes
ijästä ikään!
20. Miksis meidät ijankaikkisesti
unohdat, ja niin kauvan meitä
peräti hylkäät?
21. Palauta, Herra, meitä jälleen
sinun tykös*, että me taas pa-
laisimme; uudista meidän päi-
vämme niinkuin ne alusta olivat.
22. Oletkos meitä peräti heittä-
nyt pois, ja sangen suuresti vi-
hastunut meidän päällemme?
Jeremian Valitusvirsien loppu.
HESEKIEL
Hesekiel meni mielellänsä kunin-
gas Jekonian kanssa, niinkuin
Daniel ja muut vankiuteen Babe-
liin, Jeremian neuvosta, niinkuin
hän kyllä aina neuvoi, että hei-
dän piti antaman itsensä Babelin
kuninkaan alle, niin heidän piti
henkensä pitämän, ja ettei hei-
dän pitänyt oleman äntä vas-
taan, muutoin piti heille pahoin
käymän ja hukkaan tuleman, Jer
21:8l. Kuin he Babeliin tulleet
olivat, niinkin Jer 24 luku osoit-
taa ja heitä ystävällisesti lohdut-
taa, niin olivat he kärsimättömät
ja katuivat sitä kovin, että he
olivat antaneet niin myötä, oli
vielä sekä kaupunki että kaikki
maa hallussa, ja ne toivoivat te-
kevänsä Jeremian valhetteliaksi,
ja että heidän piti voivan itsensä
hyvin vastata ja varjella Babelin
kuninkaalta, ja olla omassa
maassansa.
Tähän yllyttivät heitä kaikella
väellä väärät prophetat, jotka
