VALITUSVIRRET
1657
hänen olla niinkuin saastainen
vaimo; kaikki, jotka häntä kunni-
oittavat, katsovat hänen ylön,
että he hänen häpiänsä näke-
vät*; mutta hän huokaa ja lan-
kee maahan.
9. Hänen saastaisuutensa tarttuu
kiinni hänen liepeesensä; ei hän
olisi luullut, että hänelle näin pi-
täis viimein käymän; hän on to-
sin ylen hirmuisesti kukistettu
maahan, ja ei kenkään sittekään
ole, joka häntä lohduttaa: Herra,
katso minun raadollisuuttani, sil-
lä vihollinen suuresti kerskaa.
10. Vihollinen on pannut kätensä
kaikkein hänen kallisten kaluinsa
päälle; sillä hänen täytyy katsoa
päältä, että pakanat hänen py-
hyytensä kävivät, joista sinä kiel-
tänyt olet, ettei heidän pitänyt
sinun seurakuntaas tuleman.
11. Kaikki hänen kansansa huo-
kaavat, leipää kerjäten; he antoi-
vat parhaat kappaleensa ruasta,
että he sielunsa virvoittaisivat.
Herra, katso siis ja näe, kuinka
minä olen halvaksi tullut.
12. Eikö tämä teihin koske, kaik-
ki jotka tästä käytte ohitse, kat-
sokaat siis ja nähkäät, jos joku
kipu on niinkuin minun kipuni,
joka minua niin syö; sillä Herra
täytti minun surulla hirmuisen
vihansa päivänä.
13. Korkeudesta hän lähetti tu-
len minun luihini, ja antoi sen
voimallisen olla niissä; minun
jalkani eteen viritti hän verkon,
ja sysäsi minun takaperin: hän
on tehnyt minun autioksi, että
minun ylipäivää täytyy murehtia.
14. Minun syntini ijes on sidottu,
ne ovat väätyt hänen kädessän-
sä, ja astuneet minun kaulani
päälle; hän on minun voimani
heikoksi tehnyt; Herra on anta-
nut minua niiden käsiin, joista
en minä voi nousta ylös.
15. Herra on tallannut kaikki mi-
nun väkeväni alas, jotka minulla
olivat, hän on antanut minusta
kokouksen kuuluttaa, minun nuo-
ria miehiäni kadottamaan; Herra
on sotkunut viinakuurnan neit-
seelle, Juudan tyttärelle.
16. Sentähden minä niin itken, ja
molemmat minun silmäni vettä
vuotavat*, että lohduttaja, joka
minun sieluani pitäis virvoitta-
man, on minusta kaukana; mi-
nun lapseni ovat pois, sillä vihol-
linen on voittanut.
17. Zion ojentaa kätensä, vaan
