HESEKIEL
1668
ainakin sen uskalluksen antoivat
Jerusalemissa, ettei Jerusalem
pitänyt voitettaman, ja Jeremian
piti valhetteleman niinkuin pettä-
jän ja vietteliän. Tähän myös se
heitä paisutti, että ne Jerusale-
missa kerskasivat, että he lujasti
ja vahvasti Jumalan ja isänsä
maan puolta pitivät; mutta ne
muut, jotka itsensä antoivat, oli-
vat Jumalan ja heidän isänsä
maan hyljänneet, niinkuin uskot-
tomat ja kunniattomat pettäjät,
jotka ei taitaneet uskaltaa ja
toivoa Jumalan päälle, mutta
antoivat itsensä vihamiesten alle,
valhettelian Jeremian turhan pa-
heen tähden. Tämä kerskaus ja
soimu teki heille pahaa, ja
enemmin heille, jotka Babelin
olivat menneet, ja heidän vankiu-
tensa tuli heille tästä paljoa ras-
kaammaksi. Voi! kuinka he sa-
dattelivat Jeremiaa, jota he oli-
vat kuulleet ja hän heitä niin
häijysti pettänyt oli.
Sentähden herätti Jumala Babe-
lissa tämän prophetan Hesekielin
lohduttamaan vankeja, ja ennus-
tamaan vääriä prophetaita vas-
taan Jerusalemissa, ja vahvista-
maan Jeremian sanaa, jonka
hän myös täydellisesti tekee, ja
paljoa kovemmin ja enempi
propheteraa (kuinka Jerusalem
piti hävitetyksi tuleman, ja kan-
san ynnä kuninkaan ja päämies-
ten kanssa hukkuman) kuin Je-
remia. Ja lupaa kuitenkin heille
siinä sivussa, että heidän pitää
palajaman jälleen ja kotiansa
pääsemän Juudan maalle. Ja
tämä on se erinomainen kappale
Hesekielissä, jota hän aikanansa
ennusti ja saarnasi, ja tekee sitä
hamaan 25 lukuun asti. Sitte
seuraa 4 lohdullista lukua Hen-
gestä ja Kristuksen valtakunnas-
ta. Senjälkeen siitä viimeisestä
tyrannista ja Kristuksen vihamie-
hestä, Gogista ja Magogista. Vii-
mein rakentaa hän Jerusalemin
jälleen, ja lohduttaa sillä kansaa,
että heidän piti jälleen kotia
pääsemän: mutta Hengessä ajat-
telee hän sitä ijankaikkista kau-
punkia, taivaallista Jerusalemia,
josta Johanneksen ilmestys
myös puhuu luvussa 21.
1. Luku.
Propheta Hesekiel, vankina olles-
sansa Babelissa, näkee näyssä I.
