VALITUSVIRRET
1662
kuihini viinensä nuolet.
14. Minä olen kaiken minun kan-
sani nauru, ja heidän jokapäiväi-
nen virtensä.
15. Hän on haikeudella minut
ravinnut, ja koiruoholla juovutta-
nut.
16. Hän on hampaani somerolla
rikki musertanut, hän kieritti mi-
nun tuhassa.
17. Minun sieluni on ajettu pois
rauhasta, minun täytyy hyvän
unohtaa.
18. Minä sanoin: minun voimani
ja minun toivoni Herran päälle
on kadonnut.
19. Muista siis, kuinka minä niin
raadollinen ja hyljätty, koiruohol-
la ja sapella juotettu olen.
20. II. Minun sieluni sen kyllä
muistaa, ja sitä itsellensä tutkis-
telee.
21. Minä panen sen sydämeeni;
sentähden minä vielä nyt toivon.
22. Herran laupiudesta se on,
ettemme ratki hukkuneet; ei hä-
nen laupiutensa vielä loppunut.
23. Vaan joka huomen se on
uusi, ja sinun uskollisuutes on
suuri.
24. Herra on minun osani*, sa-
noo minun sieluni; sentähden
tahdon minä häneen toivoa.
25. Herra on hyvä niille, jotka
häneen toivovat, ja niille sieluille,
jotka häntä kysyvät.
26. Hyvä on olla kärsivällisenä ja
Herralta apua toivoa.
27. Hyvä on ihmiselle ijestä kan-
taa* nuoruudessansa;
28. Että hän istuu yksinänsä, on
vaiti, kuin jotakin hänen päällen-
sä tulee,
29. Ja panee suunsa tomuun, ja
odottaa toivoa,
30. Ja antaa lyödä poskillensa,
ja paljon pilkkaa kärsii.
31. Sillä ei Herra syökse pois
ijankaikkisesti.
32. Vaan hän saattaa murheelli-
seksi, ja taas armahtaa suuresta
laupiudestansa.
33. Sillä ei hän sydämestänsä
ihmisiä kurita eikä murheesen
saata,
34. Niinkuin hän tahtois raadolli-
set (a) maan päällä ratki jalkain-
sa alla polkea,
35. Ja antais jonkun miehen oi-
keuden Ylimmäisen edessä tulla
käännetyksi pois,
36. Ja ihmistä väärin tuomita
asiassansa, niinkuin ei Herra sitä
näkisikään.
