VALITUSVIRRET
1658
ei kenkään ole joka häntä loh-
duttaa; Herra on käskenyt Jako-
bista, että ne, jotka hänen ym-
pärillänsä ovat, hänen vihollisen-
sa olisivat; sillä Jerusalem pitää
heidän seassansa niinkuin saas-
tainen vaimo oleman.
18. Herra on vanhurskas; sillä
minä olen hänen suullensa totte-
lematoin ollut*. Kuulkaat, kaikki
kansat, ja katsokaat minun ki-
puani; minun neitseeni ja nuoru-
kaiseni ovat vankiuteen menneet.
19. Minä kutsuin ystävääni
(avukseni), mutta he ovat minun
vietelleet; minun pappini ja van-
himmat kaupungeissa ovat nään-
tyneet, sillä he kerjäävät leipää
henkeänsä virvoittaaksensa.
20. III. Herra, katso, kuinka minä
olen ahdistuksessa, että se kaik-
ki minun sisällyksiäni kivistelee,
minun sydämeni tykyttää* minun
ruumiissani; sillä minä olen
täynnä murhetta; ulkona miekka
ja kotona kuolema on minun
leskeksi tehnyt.
21. Kyllä se kuuluu, että minä
huokaan, ja ei kuitenkaan minul-
la ole lohduttajaa; kaikki minun
viholliseni kuulevat minun onnet-
tomuuteni, ja siitä riemuitsevat,
sillä sinä sen teet. Niin anna siis
sen päivän tulla, jonka sinä kuu-
luttanut olet, että heille kävis
kuin minullekin.
22. Anna kaikki heidän pahuu-
tensa tulla sinun etees, ja tee
heille, niinkuin sinä minullekin
teit kaikkein minun pahain tekoi-
ni tähden; sillä minun huokauk-
seni on suuri, ja minun sydäme-
ni on murheissansa.
2. Luku.
I. Jeremia juttelee tarkemmin
kansansa ja Jerusalemin surkeu-
den. II. Osoittaa synnit ja Juma-
lan sanan ylönkatseen syyksi
siihen. III. Neuvoo katumuksella
ja rukouksella rangaistusta pois-
tamaan.
I. Kuinka Herra on vihoissansa
Zionin tyttären pimittänyt? Hän
on Israelin kunnian heittänyt tai-
vaasta maan päälle. Ei hän ole
muistanut jalkainsa astinlautaa
vihapäivänänsä?
2. Herra on armottomasti kadot-
tanut kaikki Jakobin asumiset;
hän on hirmuisuudessansa Juu-
dan tyttären linnan särkenyt, ja
