HESEKIEL
1674
jumalatointa, ja ei hän käänny
jumalattomuudestansa ja juma-
lattomasta tiestänsä, niin hänen
pitää synteinsä tähden kuole-
man; mutta sinä olet sielus va-
pahtanut.
20. Ja kuin vanhurskas luopuu
vanhurskaudestansa ja tekee
pahaa, niin minä sallin hänen
loukata itsensä, ja hänen pitää
kuoleman; sentähden, ettes ole
häntä varannut, pitää hänen
synteinsä tähden kuoleman, ja
hänen entistä vanhurskauttansa,
jonka hän tehnyt on, ei pidä
muistettaman*; mutta hänen ve-
rensä tahdon minä vaatia sinun
kädestäs.
21. Mutta jos sinä varaat van-
hurskasta, ettei hän syntiä tekisi,
ja ei hän myös syntiä tee, niin
pitää hänen totisesti elämän, et-
tä hän on neuvon ottanut; olet
sinä myös sielus vapahtanut.
22. III. Ja siellä tuli Herran käsi
minun päälleni ja sanoi minulle:
nouse ja mene ulos kedolle,
siellä tahdon minä puhua sinun
kanssas.
23. Ja minä nousin ja menin
ulos kedolle, ja katso, siellä sei-
soi Herran kunnia, niinkuin se
kunnia, jonka minä Kebarin vir-
ran tykönä ennen nähnyt olin*;
ja minä lankesin maahan kas-
voilleni,
24. Ja tulin virvoitetuksi henges-
sä, ja hän asetti minun jaloille-
ni*, ja puhui minun kanssani, ja
sanoi minulle: mene ja sulje it-
ses huoneeses.
25. Ja sinä ihmisen lapsi, katso,
nuorat pitää pantaman sinun
päälles, ja he sitovat sinun niillä,
ettei sinun pidä pääsemän heiltä.
26. Ja minä tahdon sinun kieles
antaa tarttua suus lakeen, niin
että sinun pitää tuleman mykäk-
si, ja ei enään taitaman nuhdella
heitä; sillä se on vastahakoinen
huone.
27. Mutta kuin minä puhun sinun
kanssas, niin tahdon minä avata
sinun suus, että sinun heille sa-
noman pitää: näin sanoo Herra,
Herra: joka kuulee, se kuulkaan,
ja joka hylkää, se hyljätkään; sil-
lä se on tottelematoin huone.
4. Luku.
I. Hesekiel saa käskyn piirustuk-
sella maalata Jerusalemin piirit-
tämisen, ja maata vissin aikaa
