VALITUSVIRRET
1656
JEREMIAN VALITUSVIRRET
1. Luku.
I. Jeremia valittaa Jerusalemin ja
Juudan surkiaa hävitystä. II.
Tunnustaa heidän raskaat syn-
tinsä olevan syyn siihen. III. Ru-
koilee Herralta heille lievitystä ja
vihollisille kostoa.
I. Kuinka se kaupunki niin yksi-
näinen on, joka täynnä kansaa
oli? Hän on niinkuin leski. Joka
ylimmäinen oli pakanain seassa
ja vallan päällä maakunnissa,
sen täytyy nyt veronalaisena ol-
la.
2. Yli yötä hän katkerasti itkee,
niin että hänen kyynelensä pos-
kilta vuotavat*; ei hänen ystävis-
tänsä kenkään häntä lohduta,
vaan kaikki hänen lähimmäisensä
katsovat hänen ylön, ja ovat hä-
nen vihollisiksensa tulleet.
3. Juuda on vangittu raadolli-
suudessa ja raskaassa orjuudes-
sa; hän asuu pakanain seassa,
ja ei löydä lepoa; kaikki hänen
vihollisensa pahasti menevät hä-
nen kanssansa.
4. Zionin tiet murehtivat, ettei
kenkään juhlille tule; kaikki hä-
nen porttinsa ovat autiona, hä-
nen pappinsa huokaavat, ja hä-
nen neitseensä surkiasti katso-
vat, ja hän itse on murheissan-
sa.
5. Hänen vihollisensa voitti, hä-
nen vihollisillensa käy hyvästi*;
sillä Herra on hänen surkeudella
täyttänyt hänen pahain tekoinsa
paljouden tähden; hänen lapsen-
sa ovat vankina+ menneet pois
vihollisten edellä.
6. Ja kaikki kaunistus on Zionin
tyttäriltä lähtenyt pois; hänen
päämiehensä ovat niinkuin ne
peurat, jotka ei laidunta löydä,
ja voimatoinna käyvät vaatian
edessä.
7. Jerusalem muistaa tällä ajalla,
kuinka raadollinen ja hyljätty
hän on, ja kuinka paljo hyvää
hänellä vanhaan aikaan ollut on,
että hänen kansansa vihollisen
kädessä on, ja ei kenkään heitä
auta; hänen vihollisensa näkevät
hänen, ja nauravat hänen lepo-
ansa.
8. II. Jerusalem on raskaasti
syntiä tehnyt, sentähden täytyy
