JEREMIA
1627
rin, Babelin kuninkaan*, ja ase-
tan hänen istuimensa näiden ki-
vien päälle, jotka minä olen tä-
hän maahan kaivanut; ja hän on
paneva majansa sen päälle.
11. Ja hän on tuleva ja lyövä
Egyptin maata; jotka kuolemaan
(aiotut ovat), ne (joutuvat) kuo-
lemaan, ja jotka vankiuteen, ne
vankiuteen, ja jotka miekkaan,
ne miekkaan.
12. Ja minä sytytän tulen epä-
jumalain huoneisiin Egyptissä,
niin että hän polttaa ja vie hei-
dät pois; ja hänen pitää puetta-
man itsensä Egyptin maahan,
niinkuin paimen puettaa itsensä
hameesensa, ja pitää menemän
sieltä matkaansa rauhassa.
13. Ja hänen pitää murskaksi
lyömän Betsemeksen patsaat
Egyptissä, ja polttaman Egyptin
epäjumalain huoneet tulella.
44. Luku.
I. Propheta osoittaa Juudalaiset
jumalattomiksi myös Egyptissä ja
ilmoittaa heille kovan rangaistuk-
sen. II. Juudalaiset, erinomattain
vaimot, vastaavat tyhmästi. III.
Propheta näyttää heidän vasta-
uksensa tyhmyyden, ja vakuuttaa
heitä rangaistuksesta.
I. Tämä on se sana, joka Jere-
mialle tapahtui, kaikista Juuda-
laisista, jotka Egyptin maalla
asuivat, jotka asuivat Migdolissa,
Taphanheksessa, Nophissa, Pat-
roksen maalla, ja sanoi:
2. Näin sanoo Herra Zebaot, Is-
raelin Jumala: te olette nähneet
kaiken sen pahan, jonka minä
olen antanut tulla Jerusalemin
päälle, ja kaikkein Juudan kau-
punkein päälle; ja katso, tänä-
pänä ovat ne hävitettynä, niin
ettei kenkään niissä asu:
3. Heidän pahuutensa tähden,
jonka he tekivät vihoittaen mi-
nua, ja menivät ja suitsuttivat ja
palvelivat muita jumalia, joita ei
he, eli te, eikä teidän isänne
tunteneet.
4. Ja minä lähetin varhain ja
usein teidän tykönne kaikki pal-
veliani prophetat, ja käskin teille
sanoa: älkäät tehkö senkaltaisia
kauhistuksia, joita minä vihaan;
5. Mutta ei he totelleet*, eikä
kallistaneet korviansa käänty-
mään pahuudestansa, ja ei suit-
suttamaan muille jumalille.
