JEREMIA
1617
lin kuninkaan pääruhtinasten ty-
kö, niin tämä kaupunki annetaan
Kaldealaisten käsiin, ja heidän
pitää sen polttaman tulella: ja et
sinäkään pääse heidän käsistän-
sä.
19. Kuningas Zedekia sanoi Je-
remialle: minä pelkään annetta-
vani Juudalaisten käsiin, jotka
ovat Kaldealaisten tykö menneet,
niin että he pilkkaavat minua.
20. Jeremia sanoi: ei sinua an-
neta; kuule siis Herran ääntä,
jonka minä sinulle sanon, niin
sinä menestyt ja jäät elämään;
21. Mutta jollet tahdo mennä,
niin on tämä se sana, jonka
Herra on minulle osoittanut.
22. Katso, kaikki vaimot, jotka
vielä jäljellä ovat Juudan kunin-
kaan huoneessa, viedään ulos
Babelin kuninkaan ruhtinasten
tykö; niiden pitää silloin sano-
man: voi! sinun lohduttajas ovat
pettäneet ja vietelleet sinun, ja
vieneet sinun alas lokaan, ja
menneet pois.
23. Ja pitää vietämän kaikki si-
nun emäntäs ja lapses ulos Kal-
dealaisten tykö ja ei sinun itses-
kään pidä taitaman päästä hei-
dän käsistänsä; vaan sinä pitää
Babelin kuninkaalta käsitettämän,
ja tämä kaupunki pitää tulella
poltettaman.
24. Ja Zedekia sanoi Jeremialle:
katso, ettei kenkään saa tietää
näitä sanoja, niin ei sinua tape-
ta.
25. Ja jos ruhtinaat saavat tie-
tää, että minä olen puhunut si-
nun kanssas, ja tulevat sinun ty-
kös, ja sanovat: sanos nyt meil-
le, mitä sinä olet kuninkaan
kanssa puhunut: älä meiltä sitä
salaa, niin emme sinua tapa, ja
mitä kuningas on puhunut sinun
kanssas?
26. Niin sano heille: minä olen
rukoillut kuningasta, ettei hänen
pitäisi antaman minua taas tulla
Jonatanin huoneesen, etten mi-
nä siellä kuolisi.
27. Silloin kaikki ruhtinaat tulivat
Jeremian tykö, ja kysyivät hänel-
tä. Ja hän sanoi heille niinkuin
kuningas oli hänen käskenyt.
Niin he vaikenivat ja jättivät hä-
nen, ettei he mitään häneltä
saaneet tietää.
28. Ja Jeremia oli pihassa van-
kihuoneen edessä, aina siihen
päivään asti kuin Jerusalem voi-
tettiin. Ja se tapahtui, että Jeru-
