JEREMIA
1629
ten tänne Egyptin maalle asu-
maan tulleet ovat, että he taas
Juudan maalle palajaisivat, jo-
honka he mielellänsä jälleen
asumaan tulisivat; mutta ei hei-
dän pidä sinne palajaman, paitsi
niitä, jotka täältä pakenevat.
15. II. Niin kaikki ne miehet vas-
tasivat Jeremiaa, jotka kyllä tie-
sivät, että heidän emäntänsä
muille jumalille olivat suitsutta-
neet, niin myös kaikki vaimot,
joita siellä suuri joukko oli, ja
kaikki kansa, jotka Egyptin maal-
la Patroksessa asuivat, ja sanoi-
vat:
16. Sen sanan jälkeen, jonka si-
nä meille Herran nimeen sanot,
emme tahdo sinua suinkaan
kuulla;
17. Vaan me tahdomme kaiketi
tehdä kaiken sen sanan perään,
joka meidän suustamme käy, ja
tahdomme taivaan kuningattarel-
le suitsuttaa, ja hänelle juo-
mauhria uhrata, niinkuin me ja
meidän isämme, meidän kunin-
kaamme ja päämiehemme teh-
neet ovat Juudan kaupungeissa
ja Jerusalemin kaduilla. Silloin
meillä oli leipää kyllä, ja me
olimme autuaat, ja emme näh-
neet onnettomuutta.
18. Mutta sittekuin me lak-
kasimme suitsuttamasta taivaan
kuningattarelle, ja juomauhria
hänelle uhraamasta, niin me
kaikki köyhiksi tulimme ja olem-
me miekan ja nälän kautta huk-
kuneet.
19. Ja vaikka me taivaan haltiat-
tarelle suitsuttaisimme ja juo-
mauhria uhraisimme, niin emme
sitä tee ilman meidän miestem-
me tahtoa*, kuin me hänelle lei-
piä leivomme ja juomauhria uh-
raamme+.
20. III. Silloin Jeremia sanoi kai-
kelle kansalle, sekä miehille että
vaimoille, ja kaikelle kansalle, jo-
ka häntä niin vastannut oli sa-
noen:
21. Sepä se on, että Herra on
muistanut sen suitsuttamisen,
jonka Juudan kaupungeissa ja
Jerusalemin kaduilla tehneet
olette, ynnä teidän isäinne, ku-
ningastenne, päämiestenne ja
kaiken maakunnan kansan kans-
sa, ja pani sen sydämeensä.
22. Niin ettei Herra voinut teidän
pahaa menoanne enään kärsiä
ja niitä kauhistuksia, joita te teit-
te; joista myös teidän maanne
