JEREMIA
1635
jo tuppees, lepää ja ole alallas.
7. Mutta kuinka sinä taidat laka-
ta, että Herra on antanut sinulle
käskyn Askalonia vastaan, ja
asettanut sinun meren satamia
vastaan.
48. Luku.
I. Uhataan Moabin maalle surki-
aa hävitystä, hänen voimaansa
uskaltamisen, epäjumaluutensa,
armottomuutensa ja ylpeytensä
tähden. II. Kirjoitetaan se surkeus
vertauksilla.
I. Moabia vastaan* sanoo Herra
Zebaot, Israelin Jumala näin: voi
Neboa! sillä se on kukistettu ja
on surkiana, Kirjataim on voitet-
tu: linna on surkialla muodolla,
ja on kukistettu.
2. Moabin kerskaaminen on pois,
joka hänellä oli Hesbonista; sillä
jotain pahaa hänelle aiotaan*:
(nimittäin) tulkaat, me tahdomme
hävittää hänen peräti, ettei hän
enään pidä kansa oleman; ja si-
nun Madmen pitää myös oleman
hävitetyn, miekan pitää sinun pe-
rässäs tuleman.
3. Horonaimista kuuluu hävityk-
sen ja suuren valituksen ääni.
4. Moab on lyöty maahan; hä-
nen nuoret lapsensa kuuluvat
huutavan.
5. Sillä he käyvät itkien tietä
myöten ylös Luhitiin, ja vihollis-
ten hävityshuuto kuullaan tietä
myöten alas Horonaimista:
6. (Nimittäin) rientäkäät pois, ja
pelastakaat henkenne; mutta tei-
dän pitää oleman niinkuin ka-
nerva korvessa.
7. Että sinä luotit rakennuksees*
ja tavaroihis, pitää sinun myös
tuleman voitetuksi, ja Kamoksen
pitää menemän ulos vangittuna
ynnä pappeinsa ja ruhtinastensa
kanssa.
8. Sillä hävittäjän pitää tuleman
kaikkiin kaupunkeihin, niin ettei
yhtään kaupunkia pidä pääse-
män; siellä pitää sekä laaksot
turmeltuman, ja tasaiset kedot
hävitettämän; sillä Herra on sen
sanonut.
9. Antakaat Moabille sulkia; sillä
hänen pitää lentäen menemän,
ja hänen kaupunkinsa autioksi
tuleman, niin ettei yhdenkään
pidä niissä asuman.
10. Kirottu olkoon, joka tekee
Herran työn laiskasti, ja kirottu
