JEREMIA
1537
6. Luku.
I. Ilmoitetaan Jerusalemille hävi-
tys Babylonialaisilta, ellei he pa-
ranna itsiänsä. II. Valitetaan hei-
dän paatumustansa. III. Osoite-
taan heidän rangaistuksensa
olevan vissi ja äkillinen.
I. Kootkaat teitänne, te Benjami-
nin lapset, Jerusalemista, ja pu-
haltakaat torveen Tekoassa, ja
nostakaat lippu Betkeremissä;
sillä pohjasta on pahuus* ja
suuri viheliäisyys käsissä.
2. Minä olen verrannut Zionin
tyttären kauniisen ja ihanaiseen:
3. Mutta paimenet tulevat hänen
tykönsä laumoinensa; he pane-
vat majansa hänen ympärillensä,
ja kukin kaitsee paikassansa,
4. (Ja sanoo:) pyhittäkäät sota
häntä vastaan, nouskaat ja käy-
käämme puolipäivänä ylös; voi
meitä! sillä ehtoo joutuu ja varjo
tulee suureksi.
5. Nouskaat, ja astukaamme ylös
yöllä, ja hävittäkäämme hänen
jalot huoneensa.
6. Sillä näin sanoo Herra Zeba-
ot: kaatakaat puita, ja tehkäät
multaseiniä Jerusalemia vastaan;
sillä kaupunki pitää kuritettaman,
sen sisällä on sula vääryys.
7. Niinkuin lähde kuohuttaa ve-
tensä; niin kuohuu myös hänen
pahuutensa*; vääryys ja hävitys
siinä kuullaan, kitu ja vaiva on
aina minun edessäni.
8. Anna sinuas kurittaa, Jerusa-
lem, ettei minun sydämeni kään-
tyisi pois sinusta, etten minä si-
nua hävittäisi, niin ettei kenkään
asu siinä maassa.
9. Näin sanoo Herra Zebaot: mi-
tä Israelissa jäänyt on, se pitää
myös sulaksi saaliiksi joutuman
niinkuin viinapuu; kokota kätes
koriin niinkuin viinamarjain poi-
mia.
10. II. Kenelle siis minä puhun ja
todistan, että joku kuulis? Katso,
heidän korvansa ovat ympärileik-
kaamatta eikä taida kuulla; kat-
so, he pitävät Herran sanan
pilkkana ja ei kärsi sitä.
11. Sentähden olen minä niin
täynnä Herran vihaa, etten minä
taida lakata vuodattamasta, sekä
lasten päälle kaduilla, ja myös
nuorukaisten kokouksen päälle
yhtä haavaa; sillä sekä mies että
vaimo, ijällinen ja ikivanha pitää
otettaman kiinni.
