JESAJA
1504
57. Luku.
I. Herra nuhtelee kovasti Juuda-
laisia heidän pahuutensa, epä-
jumalisuutensa, ja ihmisten liit-
toon luottamisen tähden. II. Loh-
duttaa niitä, jotka Herraan tur-
vaavat, suloisilla armolupauksilla.
I. Vanhurskas hukkuu, ja ei ajat-
tele kenkään sitä sydämessänsä;
pyhät miehet temmataan pois, ja
ei siitä kenkään pidä vaaria; sillä
vanhurskaat otetaan pois onnet-
tomuudesta,
2. Ja jotka toimellisesti vaelta-
neet ovat, tulevat rauhaan, ja
lepäävät kammioissansa.
3. Tulkaat tänne edes, te noitain
lapset, te huorintekiäin ja port-
toin siemenet.
4. Kenenkä kanssa te nyt tah-
dotte iloita hekumassa? Kenenkä
päälle te nyt tahdotte suutanne
irvistellä, ja kieltänne pistää? Et-
tekö te ole rikoksen lapset ja
väärä siemen?
5. Te jotka olette hempeät epä-
jumaliin kaikkein viheriäisten pui-
den alla, ja teurastatte lapsia*
ojain tykönä vuorten alla.
6. Sinun menos on sileiden kivi-
en seassa, ojissa, ne ovat sinun
osas; niille sinä vuodatat juo-
mauhris, kuin sinä ruokauhria
uhraat: pitäiskö minun siihen
mielistymän?
7. Sinä teet vuotees korkialle
jyrkälle vuorelle, ja menet myös
itse sinne ylös uhria uhraamaan.
8. Oven ja pihtipielen taa panet
sinä muistos; sillä sinä vierität
sinus pois minun tyköäni, menet
ylös, ja levität vuotees, ja kiinni-
tät itses heihin; sinä rakastat
heidän vuodettansa, kussa ikänä
sinä heidät näet.
9. Sinä menet kuninkaan tykö
öljyllä, ja sinulla on moninaiset
voiteet: ja lähetät sanas saatta-
jat* kauvas, ja olet alennettu
hamaan helvettiin.
10. Sinä vaivasit itsiäs monissa
teissä, ja et sanonut: minä suu-
tun; vaan ettäs löydät sinun kä-
tes elämän, sentähden et sinä
väsy.
11. Ketäs kartat ja pelkäät? et-
täs valheessa olet, ja et muista
minua, etkä johdata mielees;
luuletkos minun ijäti olevan ää-
neti, ettes minua ensinkään pel-
kää?
12. Minä ilmoitan sinun vanhurs-
