JESAJA
1499
me hän sälytti päällensä*; mutta
me pidimme hänen Jumalalta
rangaistuna, piestynä ja vaivat-
tuna.
5. Vaan hän on haavoitettu mei-
dän pahain tekoimme tähden, ja
meidän synteimme tähden on
hän hosuttu. Rangaistus on hä-
nen päällänsä, että meillä rauha
olis, ja hänen haavainsa kautta
olemme me parannetut.
6. Kaikki me vaelsimme eksyksis-
sä niinkuin lampaat*: itsekukin
meistä poikkesi omalle tiellensä;
mutta Herra heitti kaikkein mei-
dän vääryytemme hänen pääl-
lensä.
7. Kuin hän rangaistiin ja vaivat-
tiin, niin ei hän suutansa avan-
nut*; niinkuin karitsa+, joka teu-
raaksi viedään, ja niinkuin lam-
mas, joka keritsiänsä edessä
vaikenee, niin ei hänkään suu-
tansa avannut.
8. Mutta hän on otettu pois ah-
distuksesta ja tuomiosta; kuka
taitaa sanoa hänen elämänsä
pituuden? sillä hän on sivallettu
pois eläväin maalta*, kuin hän
minun kansani pahain tekoin
tähden rangaistiin.
9. Hänen hautansa aiottiin juma-
lattomain sekaan, rikkaan tykö
tuli hän kuitenkin kuoltuansa. Ei
hän kellenkään vääryyttä tehnyt,
eikä petosta ollut hänen suus-
sansa.
10. Mutta Herra tahtoi hänen
niin piestä sairaudella; koska
hän on henkensä vikauhriksi an-
tanut, niin hän saa nähdä sie-
menen ja elää kauvan, ja Herran
aivoitus on hänen kädessänsä
menestyvä.
11. Että hänen sielunsa on työtä
tehnyt, saa hän ilonsa nähdä, ja
tulee ravituksi. Tuntemisensa
kautta minun vanhurskas palve-
liani monta vanhurskauttaa; sillä
hän kantaa heidän syntinsä.
12. Sentähden annan minä hä-
nelle osan monessa, ja hänen
pitää väkeväin kanssa saalista
jakaman; sentähden että hän
antoi henkensä kuolemaan, ja oli
pahantekiäin sekaan luettu*, ja
hän kantoi monen synnit, ja ru-
koili pahantekiäin edestä+.
54. Luku.
Kristus lohduttaa seurakuntaansa
I. Että hän sen tahtoo enentää
ja levittää, II. Kaunistaa ja suo-
