JESAJA
1495
teille minun kädestäni; kivussa
täytyy teidän levätä.
51. Luku.
I. Jumalisia neuvotaan odotta-
maan Herraa. II. He ikävöitsevät
avun perään, ja saavat siitä loh-
dullisen lupauksen.
I. Kuulkaat minua te, jotka van-
hurskautta noudatatte, te jotka
Herraa etsitte. Katsokaat sitä
kalliota, josta te lohaistut olette,
ja sitä kaivoa, josta te kaivetut
olette.
2. Katsokaat Abrahamia teidän
isäänne, ja Saaraa, joka teidät
synnytti; sillä minä kutsuin* hä-
nen, kuin hän oli vielä yksinäi-
nen, siunasin ja enensin hänen.
3. Sillä Herra lohduttaa Zionia,
hän lohduttaa kaiken hänen au-
kiutensa, ja tekee hänen aukiu-
tensa niinkuin Edenin, ja hänen
erämaansa niinkuin Herran yrtti-
tarhan; että siellä löytään ilo ja
riemu, kiitos ja veisun ääni.
4. Ottakaat minusta vaari, minun
kansani, ja kuulkaat minua mi-
nun sukukuntani; sillä minulta on
laki käyvä ulos*, ja minä panen
oikeuteni kansoille valkeudeksi.
5. Minun vanhurskauteni on läs-
nä, minun autuuteni käy ulos, ja
minun käsivarteni on kansoja
tuomitseva. Luodot odottavat
minua*, ja vartioitsevat minun
käsivarttani.
6. Nostakaat teidän silmänne
taivaasen, ja katsokaat alas
maan päälle; sillä taivas on ka-
toova niinkuin savu, ja maa
vanhenee niinkuin vaate*, niin
myös sen asuvaiset kuolevat;
mutta minun autuuteni pysyy
ijankaikkisesti, ja minun vanhurs-
kauteni ei ole puuttuva+.
7. Kuulkaat minua te, jotka van-
hurskauden tunnette, kansa, jon-
ka sydämessä minun lakini on*.
Älkäät peljätkö, kussa ihmiset
teitä häpäisevät, ja älkäät vavis-
ko, kuin he teitä pilkkaavat+.
8. Sillä koin pitää heitä syömän
niinkuin vaatetta*, ja madot pi-
tää heidän syömän niinkuin vil-
laisia; mutta minun vanhurskau-
teni pysyy ijankaikkisesti, ja mi-
nun autuuteni suvusta sukuun.
9. II. Ylös, ylös, pue päälles vä-
kevyyttä, sinä Herran käsivarsi;
ylös, niinkuin muinen vanhaan
aikaan. Etkös se ole, joka löit
