JESAJA
1508
maan viatonta verta*; heidän
ajatuksensa ovat väärät ajatuk-
set, heidän teissänsä on hävitys
ja vahinko.
8. Ei he tunne rauhan teitä, eikä
ole oikeutta heidän käymisissän-
sä; heidän polkunsa ovat kar-
saat: joka niitä käy, ei hänellä
ole ikänä rauhaa.
9. II. Sentähden on meistä oike-
us kaukana, ja vanhurskaus ei
käsitä meitä; me odotimme val-
keutta, katso, niin tulee pimeys:
paistetta, ja katso, me vaellam-
me sumussa.
10. Me haparoitsimme seiniä
niinkuin sokiat, ja pitelimme niin-
kuin ne, joilla ei silmiä ole; me
loukkaamme itsemme puolipäivä-
nä niinkuin hämärissä, me
olemme pimeydessä niinkuin
kuolleet.
11. Me myrisemme kaikki niin-
kuin karhut, ja vaikeroitsemme
surkiasti niinkuin mettiset*, sillä
me odotamme oikeutta, ja ei si-
tä olekaan, autuutta, ja se on
meistä kaukana.
12. Sillä meidän rikoksiamme on
sinun edessäs aivan paljo, ja
meidän syntimme todistavat mei-
tä vastaan; sillä meidän rikok-
semme on meitä läsnä, ja me
tunnemme pahat tekomme.
13. Rikoksella ja valheella Herraa
vastaan me luovumme meidän
Jumalastamme, puhumaan vää-
ryyttä ja tottelemattomuutta, aja-
tellaksemme ja ladellaksemme
vääriä sanoja sydämestämme.
14. Sentähden on myös oikeus
palannut takaperin, ja vakuus on
kauvas mennyt; sillä totuus pu-
too kaduille, ja vakuus ei taida
tulla edes.
15. Totuus on pois, ja joka luo-
puu pahasta, hänen pitää ole-
man jokaisen saaliina. Herra nä-
kee sen, ja se on paha hänen
silmäinsä edessä, ettei oikeutta
ole.
16. Ja hän näkee, ettei yhtään
miestä ole, ja ihmettelee, ettei
kenkään pyydä sitä sovittaa: niin
hänen käsivartensa vapahtaa
hänen, ja hänen vanhurskauten-
sa pitää hänen tallella.
17. Sillä hän pukee yllensä van-
hurskauden niinkuin rautapaidan,
ja panee autuuden rautalakin*
päähänsä; ja puettaa itsensä
koston vaatteilla niinkuin puvulla,
ja pukee yllensä kiivauden niin-
kuin hameen:
