JESAJA
1496
ylpiän, ja haavoitit lohikärmeen?
10. Etkös se ole, joka meren,
suuren syvän veden kuivasit*?
joka syvän meren tieksi teit, että
lunastetut kävivät sitä myöten.
11. Niin Herran lunastetut pala-
javat ja tulevat Zioniin riemulla,
ja ijankaikkinen ilo on heidän
päänsä päällä oleva; ilon ja rie-
mun he käsittävät, murhe ja
huokaus pakenee heitä.
12. Minä, minä olen teidän loh-
duttajanne; kuka siis sinä olet,
ettäs kuolevaista ihmistä pel-
käät*, ja ihmisten lapsia, jotka
kulutetaan niinkuin heinä+?
13. Ja unohdat Herran, joka si-
nun tehnyt on, joka taivaat levit-
tää*, ja maan perustaa? Mutta
sinä pelkäät alati yli päivää vai-
vaajan julmuutta, kuin hän rupee
hukuttamaan. Ja kuhunka jäi
vaivaajan julmuus?
14. Koska hän vaadittiin rientä-
mään ja juoksemaan ympäri, et-
tä hän päästäis, ettei he kuolisi
kadotukseen*, eikä hänen lei-
pänsä puuttuisi?
15. Sillä minä olen Herra sinun
Jumalas, joka meren liikutan, et-
tä sen aallot pauhaavat*: hänen
nimensä on Herra Zebaot.
16. Minä panen sanani sinun
suuhus*, ja peitän sinun käteni
varjolla+, että minä taivaan istut-
taisin, ja maan perustaisin ja
sanoisin Zionille: sinä olet minun
kansani.
17. Herää, herää, nouse Jerusa-
lem*, joka joit Herran kädestä
hänen vihansa kalkin, sen kom-
pastuskalkin rahkan olet sinä
juonut ja särkenyt ulos.
18. Ei kenkään hänen pojistansa,
jotka hän oli synnyttänyt, häntä
holhonnut: eikä kenkään kaikista
hänen lapsistansa, jotka hän oli
kasvattanut, hänen käteensä ru-
vennut.
19. Nämät kaksi* sinua kohtasi-
vat, kuka sinua armahti? hävitys,
vahinko, nälkä ja miekka: millä
minä sinua lohdutan?
20. Sinun lapses olivat pintu-
neet* ja makasivat kaikissa katu-
jen päissä, niinkuin paulalla si-
dottu metsähärkä, täynnä Herran
vihaa ja sinun Jumalas rangais-
tusta.
21. Sentähden kuule nyt tätä si-
nä raadollinen, ja sinä juopunut
ilman viinaa.
22. Näin sanoo Herra, sinun
Herras ja sinun Jumalas, joka
