JESAJA
1497
kansansa edestä sotii: katso,
minä otan kompastuskalkin* si-
nun kädestäs, ja minun vihani
kalkin rahkan; ei sinun pidä sitä
enään juoman.
23. Vaan minä panen sen sinun
raateliais käteen, jotka sanoivat
sinun sielulles: kumarra sinus,
että me kävisimme sinun ylitses,
ja pane sinun selkäs maahan,
että niinkuin katua myöten sen
ylitse mentäisiin.
52. Luku.
I. Zionia vakuutetaan vielä pelas-
tuksesta. II. Luvataan hänelle su-
loiset opettajat. III. Varoitetaan
maailman pahuutta karttamaan,
Kristuksen johdatuksen alla.
I. Nouse, nouse, Zion, pue väke-
vyytes päälles, kaunista sinuas
jalosti, sinä pyhä kaupunki Jeru-
salem; sillä ei tästedes yksikään
ympärileikkaamatoin eikä saas-
tainen pidä sinussa hallitseman.
2. Puhdista itses tomusta, nouse
ja istu Jerusalem; päästä sinuas
kahleista, sinä vangittu Zionin
tytär.
3. Sillä näin sanoo Herra: te
olette tyhjään myydyt, ja ilman
rahaa te lunastetaan.
4. Sillä näin sanoo Herra, Herra:
minun kansani meni ensin alas
Egyptiin*, olemaan siellä vieraa-
na; ja Assur+ on heille väkival-
taa tehnyt ilman syytä.
5. Vaan mitä nyt minulle tämän
edestä tehdään? sanoo Herra;
sillä minun kansani ilman syytä
viedään pois? että ne, jotka hei-
tä hallitsevat, saattavat heidät
itkemään, sanoo Herra, ja minun
nimeäni pilkataan päivä päivältä.
6. Sentähden pitää minun kan-
sani sinä päivänä minun nimeni
tunteman, että minä itse olen
se, joka puhun, katso, minä se
olen.
7. II. O kuinka suloiset ovat
evankeliumin saarnaajain jalat
vuorilla, jotka rauhaa julistavat,
jotka hyvää saarnaavat*, autuu-
den ilmoittavat, jotka Zionille sa-
novat: sinun Jumalas on kunin-
gas.
8. Sinun vartias huutavat korki-
asti ja iloitsevat ynnä, sillä se
nähdään ilmeisesti, koska Herra
kääntää Zionin.
9. Iloitkaat ja riemuitkaat ynnä,
te Jerusalemin autiot; sillä Herra
