JESAJA
1416
terävät, ja kaikki heidän joutsen-
sa jännitetyt; heidän orittensa
kaviot ovat niinkuin limsiä, ja
heidän ratastensa pyörät niin-
kuin tuulispää.
29. He kiljuvat niinkuin jalo-
peurat, ja kiljuvat niinkuin nuoret
jalopeurat. He kilistelevät ja
tempaavat saaliin, ja omistavat
sen, ettei kenkään sitä saa jäl-
leen.
30. Ja silloin pauhataan heidän
ylitsensä niinkuin meri pauhaa.
Koska silloin katsotaan maan
päälle, katso, niin on pimeys
ahdistuksesta, ja ei valkeus pais-
ta silleen heidän ylitsensä.
6. Luku.
I. Jesaia näkee Jumalan kunnian,
kuulee enkelein veisun, hämmäs-
tyy ja lohdutetaan. II. Saa käs-
kyn ilmoittaaksensa Juudalaisille
paatumuksen tähden perikatoa;
joista ainoasti pyhä siemen piti
tallelle jäämän.
I. Sinä vuonna, jona kuningas
Ussia kuoli*, näin minä Herran
istuvan korkialla ja korotetulla
istuimella+, ja hänen vaatteensa
liepeet täyttivät templin.
2. Seraphit seisoivat häntä
ylempänä, ja kullakin oli kuusi
siipeä: kahdella he peittivät kas-
vonsa, kahdella jalkansa, ja kah-
della he lensivät.
3. Ne huusivat toinen toisellensa
ja sanoivat: Pyhä*, pyhä, pyhä,
Herra Zebaot: kaikki maa on
täynnä hänen kunniaansa;
4. Niin että pihtipielet vapisivat
heidän huutonsa äänestä, ja
huone täytettiin savulla.
5. Niin minä sanoin: voi minuani!
minä hukun*, sillä minulla on
saastaiset huulet, ja asun sen
kansan seassa, jolla on saastai-
set huulet; sillä minun silmäni
ovat nähneet kuninkaan, Herran
Zebaotin+.
6. Niin lensi yksi Seraphimeista
minun tyköni, jolla oli kädessä
tulinen hiili, jonka hän otti hoh-
timilla alttarilta,
7. Ja rupesi minun suuhuni, ja
sanoi: katso, tällä olen minä ru-
vennut huuliis*, että sinun pahat
tekos otettaisiin sinulta pois, ja
sinun rikokses olis sovitettu.
8. II. Ja minä kuulin Herran ää-
nen, että hän sanoi: kenenkä
minä lähetän? kuka tahtoo olla
