JESAJA
1425
21. Jääneet pitää kääntymän,
Jakobin jääneet, väkevän Juma-
lan tykö.
22. Sillä jos sinun kansas, o Is-
rael, on niinkuin hiekka meressä,
niin kuitenkin heidän jääneensä
kääntyvät*; sillä estetty hävitys
pitää vuotaman yltäkylläisen
vanhurskauden.
23. Että Herra, Herra Zebaot,
antaa tulla aivotun hävityksen*
koko maahan, ja hallitsee sen.
24. Sanoo siis Herra, Herra Ze-
baot: älä pelkää kansani, joka
Zionissa asut, Assuria. Hän lyö
sinua vitsalla, ja nostaa sauvan-
sa sinua vastaan niinkuin Egyp-
tissä.
25. Sillä aivan vähän* ajan pe-
rästä pitää armottomuus ja mi-
nun vihani täytettämän heidän
kadotukseksensa+.
26. Silloin on Herra Zebaot nos-
tava ruoskan heidän päällensä,
niinkuin Midianin tapossa* Ore-
bin kalliolla, ja on ylentävä sau-
vansa meren yli, niinkuin Egyp-
tissä.
27. Silloin pitää hänen kuorman-
sa pakeneman pois sinun har-
tioiltas, ja hänen ikeensä sinun
kaulastas, sillä ikeen pitää pirs-
taantuman lihavuudesta.
28. Hän tulee Ajatiin, hän vael-
taa Migronin lävitse, hän katse-
lee aseensa Mikmaassa.
29. He vaeltavat luotuspaikan
ylitse; he pitävät yösiaa Gebaas-
sa; Raama peljästyy, Saulin Gi-
bea pakenee.
30. Sinä tytär Gallim, huuda
vahvasti: ota vaari Laiksesta; si-
nä raadollinen Anatot.
31. Madmena menee pois tieltä,
Gebimin asuvaiset juoksevat
matkaansa.
32. Ollaan vielä päiväkunta No-
bissa; niin hän on kääntävä kä-
tensä Zionin tyttären vuoreen
päin, ja Jerusalemin korkeuden
puoleen.
33. Katso, Herra, Herra Zebaot,
on hakkaava oksat väellä, ja ly-
hentävä sitä korkiaa; ja korkiat
pitää alennettaman.
34. Ja tihkiä metsä pitää raudal-
la maahan hakattaman; ja Liba-
non pitää voimallisen kautta
kaatuman.
11. Luku.
Ennustus I. Kristuksesta, ja hä-
nen valtakuntansa muodosta. II.
