JESAJA
1422
suureksi tuleman, ja ei rauhalla
loppua, Davidin istuimelle ja hä-
nen valtakunnallensa*, valmista-
maan sitä ja vahvistamaan tuo-
miolla ja vanhurskaudella: ha-
masta nyt niin ijankaikkiseen on
Herran Jumalan Zebaotin kiivaus
tämän tekevä+.
7. II. Herra on lähettänyt sanan
Jakobissa, ja se on langennut
Israelissa;
8. Että kaikki Ephraimin kansa ja
Samarian asuvaiset pitää sen
tietää saaman, jotka ylpeydessä
ja korialla mielellä sanovat:
9. Tiilikivet ovat pudonneet, mut-
ta me tahdomme sen rakentaa*
vuojonkivillä jälleen: Muulbärin
puut ovat hakatut maahan, mut-
ta me panemme siaan sedripui-
ta.
10. Sillä Herra tahtoo korottaa
Retsinin sotaväen heitä vastaan,
ja heidän vihollisensa nivoa yh-
teen,
11. Syrialaiset eteen ja Philis-
tealaiset taa, että he söivät Is-
raelin täydellä suulla. Näissä
kaikissa ei lakkaa vielä hänen
vihansa, vaan hänen kätensä on
vielä ojennettu.
12. Ei myös kansa käännä it-
siänsä hänen tykönsä, joka heitä
lyö, eikä kysy Herraa Zebaotia.
13. Sentähden karsii Herra Israe-
lilta pois, yhtenä päivänä, pään
ja hännän, oksat ja kannon.
14. Vanhat kunnialliset ihmiset
ovat pää; mutta prophetat, jotka
opettavat väärin, ovat häntä.
15. Sillä tämän kansan johdatta-
jat ovat pettäjät, ja ne, jotka
sallivat itsensä johdattaa, ovat
kadotetut.
16. Sentähden ei Herra taida
iloita heidän nuorista miehistän-
sä, eikä armahda heidän orpo-
lapsiansa ja leskiänsä; sillä he
ovat kaikki ulkokullatut ja pahat,
ja jokaisen suu puhuu hulluutta;
näissä kaikissa ei lakkaa vielä
hänen vihansa, vaan hänen kä-
tensä on vielä ojennettu.
17. Sillä jumalatoin meno on sy-
tytetty niinkuin tuli, ja kuluttaa
orjantappurat ja ohdakkeet; joka
palaa niinkuin paksussa metsäs-
sä, ja nostaa savun korkialle.
18. Sillä maa on pimennyt Her-
ran Zebaotin vihasta; niin että
kansa on niinkuin tulen ruoka, ja
ei yksikään armaitse toista.
19. Jos he ryöstävät oikialla
puolella, niin he nälkää näkevät;
