PSALTTARIT
1266
kos, ja kunnias heidän lapsillen-
sa.
17. Ja, Herra meidän Jumalam-
me olkoon meille leppyinen, ja
vahvistakoon meidän kättemme
teot meissä: jaa, meidän kät-
temme teot hän vahvistakoon!
91. Psalmi.
I. Jumalan lasten turvaaminen
Jumalaan, ja lohdutus kaikkinai-
sissa taudeissa, vaaroissa ja ti-
loissa. II. Heidän rukoustensa
otollisuus.
I. Joka Korkeimman varjelukses-
sa istuu ja Kaikkivaltiaan varjos-
sa oleskelee,
2. Hän sanoo Herralle: minun
toivoni ja linnani, minun Jumala-
ni, johon minä uskallan.
3. Sillä hän pelastaa sinun väijy-
jän paulasta, ja vahingollisesta
ruttotaudista.
4. Hän sulillansa sinua varjoo, ja
sinun turvas on hänen siipeinsä
alla*: hänen totuutensa on kei-
häs ja kilpi;
5. Ettes pelkäisi yön kauhistus-
ta*, ja nuolia+, jotka päivällä
lentävät,
6. Sitä ruttoa, joka pimeässä
liikkuu, ja sairautta, joka puoli-
päivänä turmelee.
7. Vaikka tuhannen lankeisi sivul-
las, ja kymmenentuhatta sinun
oikiallas, niin ei se sinuun satu.
8. Ja tosin sinun pitää silmilläs
näkemän ja katsoman, kuinka
jumalattomille kostetaan.
9. Sillä Herra on sinun toivos, ja
Ylimmäinen on sinun turvas.
10. Ei sinua pidä mikään paha
kohtaaman*, ja ei yhtään vaivaa
pidä sinun majaas lähestymän.
11. Sillä hän on antanut käskyn
enkeleillensä sinusta, että he
kätkevät sinua kaikissa teissäs,
12. Että he kantavat sinua kä-
sissä, ettes jalkaas kiveen louk-
kaisi.
13. Sinä käyt jalopeuran ja kyy-
kärmeen päällä, ja tallaat nuo-
ren jalopeuran ja lohikärmeen.
14. II. Että hän minua halasi, niin
minä hänen päästän: hän tuntee
minun nimeni, sentähden minä
varjelen häntä.
15. Hän avuksihuutaa minua,
sentähden minä kuulen häntä*;
hänen tykönänsä olen minä tus-
kassa; siitä minä hänen tempaan
pois ja saatan hänen kunniaan.
