PSALTTARIT
1261
2. I. Herra, minun autuuteni Ju-
mala, minä huudan päivällä ja
yöllä sinun edessäs,
3. Anna minun rukoukseni etees
tulla: kallista korvas huutoni
puoleen.
4. Sillä minun sieluni on surkeut-
ta täynnä, ja minun elämäni on
juuri liki helvettiä.
5. Minä olen arvattu niiden kal-
taiseksi, jotka hautaan menevät*:
minä olen niinkuin se mies, jolla
ei yhtään apua ole.
6. Minä makaan hyljättynä kuol-
leiden seassa, niinkuin haavoite-
tut, jotka haudassa makaavat,
joita et sinä enää muista, ja jot-
ka kädestäs eroitetut ovat.
7. Sinä olet painanut minun
alimmaiseen kaivoon, pimeyteen
ja syvyyteen.
8. Sinun hirmuisuutes* ahdistaa
minua, ja pakottaa minua sinun
aalloillas+, Sela!
9. Sinä eroitat kauvas ystäväni
minusta: sinä olet minun tehnyt
heille kauhistukseksi*: minä ma-
kaan vangittuna, etten minä voi
päästä ulos.
10. II. Minun kasvoni* ovat sur-
kiat raadollisuuden tähden: Her-
ra, minä avukseni huudan sinua
joka päivä: minä hajoitan käteni
sinun puolees.
11. Teetkös siis ihmeitä kuollei-
den seassa? eli nousevatko
kuolleet sinua kiittämään? Sela!
12. Luetellaanko haudoissa sinun
hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuk-
sessa?
13. Tunnetaanko sinun ihmees
pimiässä? eli vanhurskautes siinä
maassa, jossa kaikki unohde-
taan?
14. Mutta minä huudan sinua,
Herra, ja minun rukoukseni tulee
varhain sinun etees.
15. Miksis, Herra, heität pois sie-
luni, ja peität kasvos minulta?
16. Minä olen raadollinen ja
väetöin, että minä niin hylätty
olen: minä kärsin sinun hirmui-
suuttas, että minä lähes epäilen.
17. Sinun vihas tulee minun
päälleni: sinun pelkos likistää
minua.
18. Ne saartavat minua joka
päivä niinkuin vesi, ja ynnä mi-
nua piirittävät.
19. Sinä teet, että minun ystä-
väni ja lähimmäiseni erkanevat
kauvas minusta*, ja minun tutta-
villeni olen minä pimeydessä.
