PSALTTARIT
1265
kuolevaisuuden muistamiseen,
että muihin edesottamisiin.
Moseksen Jumalan miehen ruko-
us.
I. Herra, sinä olet meidän tur-
vamme, suvusta sukuun.
2. Ennenkuin vuoret olivat, eli
maa ja maailma luotiin, olet sinä
Jumala ijankaikkisesta ijankaikki-
seen,
3. Sinä, joka annat ihmiset kuol-
la, ja sanot: tulkaat jälleen, te
ihmisten lapset.
4. Sillä tuhat ajastaikaa ovat si-
nun edessäs niinkuin eilinen päi-
vä*, joka meni ohitse, ja niinkuin
vartio yöllä.
5. II. Sinä vuodatat heitä niinkuin
kosken, ja he ovat niinkuin uni,
niinkuin ruoho aamulla, joka
kohta lakastuu,
6. Joka aamulla kukoistaa ja
nopiasti kuivuu, ja ehtoona leika-
taan ja kuivettuu.
7. Sen tekee sinun vihas, että
me niin hukumme, ja sinun hir-
muisuutes, että me niin äkisti
täältä temmataan.
8. Sillä meidän pahat tekomme
sinä asetat etees, meidän tun-
temattomat syntimme valkeuteen
sinun kasvois eteen.
9. Sentähden kuluvat kaikki mei-
dän päivämme sinun vihastas:
meidän vuotemme loppuvat pi-
kemmin kuin juttu.
10. Meidän elinaikamme on seit-
semänkymmentä vuotta, taikka
enintään kahdeksankymmentä
vuotta*: ja kuin se paras on ol-
lut, niin on se tuska ja työ ollut:
sillä se leikataan pois, niinkuin
me lentäisimme pois.
11. Mutta kuka uskoo sinun niin
raskaasti vihastuvan? ja kuka
pelkää senkaltaista hirmuisuut-
tas?
12. III. Opeta meitä ajattelemaan,
että meidän pitää kuoleman*,
että me ymmärtäväisiksi tulisim-
me.
13. Herra! käännä siis itses taas
meidän puoleemme, ja ole pal-
velioilles armollinen.
14. Täytä meitä pian armoillas,
niin me riemuitsemme ja iloit-
semme kaikkena meidän elinai-
kanamme.
15. Ilahuta nyt meitä jälleen, et-
täs meitä niin kauvan vaivannut
olet, että me niin kauvan onnet-
tomuutta kärsineet olemme.
16. Osoita palvelialles sinun te-
