PSALTTARIT
1252
56. Mutta he kiusasivat ja vihoit-
tivat korkian Jumalan, ja ei pitä-
neet hänen todistuksiansa.
57. Vaan he palasivat takaperin
ja petollisesti luopuivat pois
niinkuin heidän isänsäkin: poik-
kesivat pois niinkuin hellinnyt
joutsi.
58. Ja he vihoittivat hänen kor-
keuksillansa ja kehoittivat häntä
epäjumalainsa kuvilla.
59. Ja kuin Jumala sen kuuli,
niin hän närkästyi, ja hylkäsi ko-
vin Israelin,
60. Niin että hän luopui asuin-
siastansa Silossa*, siitä majasta,
jonka hän ihmisten sekaan aset-
ti,
61. Ja antoi heidän voimansa
vankeuteen*, ja heidän kauneu-
tensa vihollisten käsiin.
62. Ja hän hylkäsi kansansa
miekan alle, ja närkästyi perimis-
tänsä vastaan.
63. Heidän parhaat nuorukaisen-
sa kulutti tuli, ja heidän neit-
seensä ei tulleet häävirsillä kun-
nioitetuksi.
64. Heidän pappinsa kaatuivat
miekalla; ja heidän leskensä ei
itkeneet,
65. Ja Herra heräsi niinkuin joku
makaavainen, niinkuin joku väke-
vä luihkaaja viinan juomisesta,
66. Ja löi vihollistansa perä-
vieriin, ja pani ijankaikkisen hä-
piän heidän päällensä,
67. Ja heitti Josephin majan
pois, ja ei valinnut Ephraimin su-
kukuntaa.
68. Vaan hän valitsi Juudan su-
kukunnan, Zionin vuoren, jota
hän rakasti,
69. Ja rakensi pyhänsä korkialle,
niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen
maan,
70. Ja valitsi palveliansa Davidin,
ja otti hänen lammashuoneesta.
71. Imettävistä lampaista haki
hän hänen, että hän hänen
kanssansa Jakobin kaitsis, ja Is-
raelin hänen perimisensä.
72. Ja hän kaitsi heitä kaikella
sydämensä vakuudella, ja hallitsi
heitä kaikella ahkeruudella.
79. Psalmi.
I. Seurakunnan vaikeroitsemus
vainon alla. II. Huokaus avun pe-
rään, ja kiitollisuuden lupaus.
Asaphin Psalmi.
I. Jumala, pakanat ovat perikun-
