PSALTTARIT
1250
tekivät häntä vastaan, ja vihoitti-
vat korkeimman korvessa.
18. He kiusasivat Jumalaa sy-
dämessänsä, anoen ruokaa sie-
lullensa.
19. He puhuivat Jumalaa vas-
taan* ja sanoivat: voineeko Ju-
mala valmistaa pöydän korves-
sa?
20. Katso, kyllä tosin hän kalli-
oon löi, ja vedet vuosivat, ja
ojat juoksivat; mutta voineeko
hän myös leipää antaa, eli kan-
sallensa lihaa toimittaa?
21. Kuin Herra sen kuuli, vihastui
hän*: ja tuli sytytettiin Jakobissa,
ja julmuus tuli Israelin päälle,
22. Ettei he uskoneet Jumalan
päälle, ja ei uskaltaneet hänen
apuunsa.
23. Ja hän käski pilviä ylhäältä,
ja avasi taivaan ovet,
24. Ja antoi sataa heille man-
naa syödäksensä, ja antoi heille
taivaan leipää.
25. He söivät väkeväin leipää:
hän lähetti heille kyllä ruokaa
ravinnoksi.
26. Hän antoi itätuulen puhaltaa
taivaan alla, ja väkevyydellänsä
kehoitti hän etelätuulen,
27. Ja antoi sataa, niinkuin to-
mua, lihaa heille, ja lintuja niin-
kuin santaa meressä,
28. Ja salli langeta keskelle hei-
dän leiriänsä, joka paikassa kuin
he asuivat.
29. Niin he söivät ja yltäkyllä
ravittiin: ja hän antoi heille hei-
dän himonsa,
30. Kuin ei he vielä lakanneet
himoitsemasta, ja ruoka oli vielä
heidän suussansa,
31. Tuli Jumalan viha heidän
päällensä, ja tappoi jaloimmat
heidän seastansa, ja parahimmat
Israelissa hän maahan löi.
32. Mutta vielä sittenkin kaikissa
näissä he syntiä tekivät ja ei
uskoneet hänen ihmeitänsä.
33. Sentähden lopetti hän hei-
dän päivänsä turhuudessa, ja
heidän vuotensa kiiruhtain.
34. Kuin hän heitä tappoi, etsi-
vät he häntä: ja he palasivat ja
tulivat varhain Jumalan tykö,
35. Ja muistelivat, että Jumala
on heidän turvansa, ja Jumala
korkein heidän lunastajansa.
36. Ja he puhuivat hänelle ulko-
kullaisesti suullansa, ja valehteli-
vat hänelle kielellänsä.
37. Mutta heidän sydämensä ei
ollut oikia hänen puoleensa, ja
