PSALTTARIT
1248
3. Minun hätä-ajallani etsin minä
Herraa*: minun käteni on yöllä
ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei mi-
nun sieluni salli itseänsä lohdut-
taa.
4. Minä ajattelen tosin Jumalan
päälle, olen kuitenkin murheissa-
ni: minä tutkin, ja henkeni on
sittekin ahdistuksessa, Sela!
5. Sinä pidät minun silmäni, että
he valvovat*: minä olen niin
voimatoin+, etten minä voi pu-
hua.
6. Minä ajattelen vanhoja aikoja,
entisiä vuosia:
7. Minä muistan yöllä minun
kantelettani: minä puhun sydä-
melleni, ja minun henkeni tutkii:
8. Heittäneekö Jumala pois ijan-
kaikkisesti, ja ei yhtään armoa
silleen osoittane?
9. Puuttuneeko hänen laupiuten-
sa ijankaikkisesti, ja olleeko lu-
pauksella jo loppu suvusta suku-
hun?
10. Onko Jumala unohtanut olla
armollinen? ja sulkenut laupiu-
tensa vihansa tähden? Sela!
11. II. Minä sanoin: se on minun
heikkouteni; mutta Ylimmäisen
oikia käsi voi kaikki muuttaa.
12. Sentähden minä muistan
Herran töitä, ja minä ajattelen
entisiä ihmeitäs,
13. Ja puhun kaikista sinun töis-
täs, ja sanon sinun teoistas.
14. Jumala, sinun ties on pyhä:
kussa on niin väkevää Jumalaa
kuin sinä Jumala?
15. Sinä olet se Jumala, joka
ihmeitä tekee: sinä osoitit voi-
mas kansain seassa.
16. Sinä lunastit sinun kansas
käsivarrellas*, Jakobin ja Jo-
sephin lapset, Sela!
17. Vedet näkivät sinun, Jumala,
vedet näkivät sinun ja vapisivat,
ja syvyydet pauhasivat,
18. Paksut pilvet kaasivat vettä,
pilvet jylisivät ja nuolet lensivät
sekaan.
19. Se jylisi taivaassa, ja sinun
leimaukses välkkyi maan piirin
päälle: maa liikkui ja värisi siitä.
20. Sinun ties oli meressä, ja si-
nun polkus olivat suurissa vesis-
sä, ja ei sinun jälkiäs kenkään
tuntenut.
21. Sinä veit kansas niinkuin
lammaslauman*, Moseksen ja
Aaronin kautta.
