JOBIN KIRJA
27. Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne
sinä myös se hyväkses.
6. Luku.
I. Job vastaa Eliphasta, ettei hän kärsimättömyydestä valita, vaan vaivain
kovuudesta, joista hän toivottaa kuoleman kautta itsensä pelastettavan.
II. Valittaa ystäväinsä tavattomuutta ja petollisuutta. III. Neuvoo heitä
ymmärtämään, että jumalisellakin on vitsaus.
I. Niin Job vastasi ja sanoi:
2. Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa
laskettaisiin vaa'an päälle,
3. Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sen tähden ovat minun
sanani nielletyt ylös.
4. Sillä Kaikkivaltiaan nuolet* ovat minussa, joiden myrkky särpää minun
henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Mos.32:23. Minä kokoon kaiken onnettomuuden heidän päälleensä,
minä ammun kaikki nuoleni heihin.
Ps.38:3. Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa
minua.
5. Huutaako metsäaasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin
hänellä on ruokaa?
6. Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan
ruskuaisen ympäriltä?
7. Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun
kipuni tähden.
8. Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä
minä toivon!
9. Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään
