JOBIN KIRJA
sydämille?
21. Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä
ennen kuin aarnihautaa?
22. Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23. Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta
peitetty?
II. Job.19:8. Hän on aidannut minun tieni, etten minä taida sitä käydä,
ja pannut pimeyden minun poluilleni.
24. Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni
vuodatetaan niin kuin vesi,
Ps.42:4. Minun kyyneleeni ovat minun ruokani* päivällä ja yöllä, että joka
päivä minulle sanotaan: kussa nyt on Jumalas?
Ps.80:6. Sinä ruokit heitä kyyneleiden leivällä*, ja juotat heitä suurella
mitalla, täynnä kyyneleitä,
25. Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin,
tapahtui minulle.
26. Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla
ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
4. Luku.
I. Eliphas, ensimäinen Jobin ystävä, nuhtelee Jobia, että hän joka ennen
taisi muita lohduttaa, itse nyt on kärsimätöin. II. Sanoo, ettei Jumala
vitsaa jumalisia, vaan jumalattomia. III. Juttelee näyssä itsellensä
ilmoitetuksi, ettei enkelitkään ole nuhteettomat, sitä vähemmin ihmiset.
I. Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2. Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi;
mutta kuka taitaa vaiti olla?
