JOBIN KIRJA
12. Ja kuin he nostivat taampaa silmänsä, ei he häntä tunteneet, ja
korottivat äänensä ja itkivät; ja jokainen repäisi vaatteensa, ja heittivät
tomua päänsä päälle taivasta kohden,
13. Ja istuivat hänen kanssansa* maan päällä seitsemän päivää ja
seitsemän yötä, ja ei sanaakaan hänen kanssansa puhuneet; sillä he
näkivät hänen kipunsa sangen suureksi.
Rom.12:15. Iloitkaat iloisten kanssa, ja itkekäät itkeväisten kanssa.
3. Luku.
I. Job kivuissansa joutuu kiroomaan syntymäpäivänsä. II. Sois, että hän
olis kohdastansa äitinsä kohdusta päässyt tuonelan lepoon. III.
Surkuttelee viheliäisten vaivaa ja omaa surkeuttansa.
I. Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
II. Jer.15:10. Voi minua, äitini, ettäs minun synnytit* riiteliäksi ja
vastustajaksi koko maalle+! En minä ole korkoa ottanut, eikä he ole
minulle kasvulle antaneet, kuitenkin kaikki minua kiroilevat.
2. Ja Job vastasi ja sanoi:
3. Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen*, ja se yö, jona
sanottiin: mies on siinnyt.
Jer.20:14. Kirottu olkoon se päivä, jona minä syntynyt olen; älköön se
päivä olko siunattu, jona minun äitini on minun synnyttänyt.
4. Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään:
älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5. Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen
päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6. Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin
seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
