Pyhän Lucan evankelium
Echto ioutu/ ia peiue ombi laskenut. Ja hen siselmeni oleman heiden
cansans.
Ja he waadit hänen/ ja sanoit/ Ole meidän kanssamme/ Sillä että
ehtoo joutuu/ ja päiwä ompi laskenut. Ja hän sisälle meni olemaan
heidän kanssansa.
24:30 Ja se tapactui/ quin hen atrioitzi heiden cansans/ Otti hen
Leiuen/ kijtti/ mursi ia annoi heille.
Ja se tapahtui/ kuin hän aterioitsi heidän kanssansa/ Otti hän leiwän/
kiitti/ mursi ja antoi heille.
24:31 Nin heiden silmens aukenit/ ia tunsit henen. Ja hen catois heien
edestens.
Niin heidän silmänsä aukenit/ ja tunsit hänen. Ja hän katosi heidän
edestänsä.
24:32 Ja he sanoit keskene's/ Eikö meiden Sydhen meisse palanut
coska hen Tielle meite puhutteli/ ia auasi meille Kirioituxet?
Ja he sanoit keskenänsä/ Eikö meidän sydän meissä palanut koska hän
tiellä meitä puhutteli/ ja awasi meille kirjoitukset?
24:33 Ja he ylesnousit saman hetken ia palasit Jerusalemin/ ia leusit ne
yxitoistakymende cootudh/ ia ne iotca ninen cansa olit/
Ja he ylösnousit saman hetken ja palasit Jerusalemiin/ ja löysit ne
yksitoista kymmentä kootut/ ja ne jotka niiden kanssa olit/
24:34 Jotca sanoit/ HERRA on totisesta ylesnosnut/ ia Simonalle
ilmaunsi.
Jotka sanoit/ HERRA on totisesti ylösnoussut/ ja Simonille ilmaantui.
24:35 Ja he iuttelit heille mite Tielle tapactanut oli/ ia quinga hen heilde
tuttu oli sijte Leiuen murtamisesta.
Ja he juttelit heille mitä tiellä tapahtunut oli/ ja kuinka hän heiltä tuttu
oli siitä leiwän murtamisesta.
24:36 Coska he nyt neiste puhuit/ seisoi itze Iesus heiden keskelle's/ ia
sanoi heille/ Rauha olcon teille.
Koska he nyt näistä puhuit/ seisoi itse Jesus heidän keskellänsä/ ja
