Wijdes Mosexen Kirja
XX. Lucu.
KIeldän pelkämäst wiholisians sotaan mennesäns/ waan luotta idzens HErraan/ v. 1.
Annetan lupa cotia mennä nijlle/ joilla oli erinomainen syy/ lijatengin pelcureille/ ettei he mutta cansans peljätäis/ v. 5.
käsketän ensin tarita heidän wiholisillens rauha: jos he ottaisit wastan/ nijn heidän pitä werolisexi tekemän/ muutoin pitä heidän tappaman caiken miehenpuolen ja säästämän muita/ v. 10.
Cananerit pitä heidän peräti hucuttaman/ v. 16.
Kieldän turmelemast hedelmälisiä puita/ waan muut annetan heille aldixi heidän tarpexerns/ v. 19.
5 Moos 20:1 COscas menet sotaan sinun wiholisias wastan/ ja näet hewoiset ja waunut/ ja Canssan cuin on suurembi sinua/ nijn älä pelkä heitä: sillä HERra sinun Jumalas/ joca sinun johdatti Egyptin maalda/ on sinun cansas.
5 Moos 20:2 Ja cosca te lähestytte sota/ nijn astucan edes Pappi ja puhucan Canssalle/
5 Moos 20:3 Ja sanocan heille: cuule Israel/ te menette tänäpänä sotaan teidän wiholisian wastan/ älkän teidän sydämmen pehmitkä/ älkät peljätkö/ älkät wapisco/ älkät myös hämmästykö heidän edesäns.
5 Moos 20:4 Sillä HERra teidän Jumalan käy teidän cansan/ sotiman teidän edestän/ teidän wiholisian wastan/ ja autta teitä.
5 Moos 20:5 WAan sodan päämiehet puhutelcan Canssa/ ja sanocan: joca uden huonen on rakendanut/ ja ei sijhen wielä ruwennut asuman/ hän palaitcan tacaperin/ ja olcan cotonans/ ettei hän cuolis sodas/ ja jocu toinen omistais sen.
5 Moos 20:6 Se cuin istutti wijnapuita/ ja ei wielä nijtä tehnyt yhteisexi/ hän palaitcan tacaperin/ ja pysykän cotonans/ ettei hän cuolis sodas/ ja toinen tekis sen yhteisexi.
5 Moos 20:7 Jos jocu on hänellens waimon kihlannut/ ja ei tuonut händä cotians/ hän palaitcan tacaperin/ ja olcan cotonans/ ettei hän cuolis sodas/ ja toinen nais hänen.
5 Moos 20:8 Ja sodan päämiehet wielä puhucan Canssalle/ ja sanocan: joca pelcuri on ja wapisewaisella sydämmellä/ hän palaitcan tacaperin ja olcan cotonans/ ettei hän saatais hänen weljeins sydämmitä pelcurixi/ nijncuin hänen sydämmens on.
5 Moos 20:9 Ja sijttecuin sodan päämiehet puhunet owat Canssalle heidän puhens/ nijn he asettacan sotajoucon ylimmäiset/ ensimäisixi Canssan secaan.
5 Moos 20:10 COscas menet jongun Caupungin eteen sotiman händä wastan/ nijn taridze heille ensin rauha.
5 Moos 20:11 Ja jos he sinua rauhallisest wastawat ja awawat sinun etees/ nijn olcan caicki Canssa cuin sijnä on sinulle werollinen ja alemmainen.
5 Moos 20:12 Waan jos ei he tee rauha sinun cansas/ waan sotiwat sinua wastan/ nijn saarra heitä.
5 Moos 20:13 Ja cosca HERra sinun Jumalas anda heidän sinun käsijs/ nijn lyö cuoliaxi caicki miehenpuolet miecan terällä.
5 Moos 20:14 Paidzi waimoja/ lapsia ja eläimitä/ ja caicki ne cuin Caupungis owat/ ja caicki saalis jacacat teidän keskenän/ ja syökät wiholisten jaosta/ cuin HERra sinun Jumalas annoi sinulle.
5 Moos 20:15 Ja tee nijn jocaidzelle Caupungille/ cuin sinusta caucana owat/ ja ei ole tämän Canssan Caupungeista.
5 Moos 20:16 Mutta tämän Canssan Caupungeista/ cuin HERra sinun Jumalas sinulle perimisexi anda/ älä jätä elämän yhtäkän henge.
5 Moos 20:17 Mutta kiro ne peräti/ cuin owat: Hetherit/ Amorrerit/ Cananerit/ Phereserit/ Hewerit ja Jebuserit/ nijncuin HERra sinun Jumalas sinulle on käskenyt.
5 Moos 20:18 Ettei hän opetais teidän tekemän caickia nijtä cauhistuxia cuin he teit heidän jumalillens/ ettet te myös tekis syndiä HERra teidän Jumalatan wastan.
5 Moos 20:19 JOs sinä cauwan olet jongun Caupungin edes/ jota wastan sinä sodit omistaxes sitä/ nijn älä häwitä puita/ älä myös kirwellä raisca heitä: sillä sinä saat nijstä syödä/ sentähden älä hacka heitä maahan tehdäxes nijstä scantzi/ sillä maan puu on ihmisen elatus.
5 Moos 20:20 Waan puut/ joista ei syödä/ häwitä ja hacka maahan/ ja tee nijstä puista Caupungin eteen scantzi/ jonga cansa sinä sodit nijncauwan cuins woitat hänen.
Vers. 1. Menet sotaan ) Nimittäin/ sijhen sotaan johonga meille on täydellinen syy/ muutoin emme luota HERran päälle. Nijncuin nähtäwä on Amastas Judan Cuningas/ 2. Reg. 14.
v. 6. Yhteisexi/ Silloin owat ne yhteiset/ cosca jocainen saa nautita nijtä/ ja se tapahtu ensin wijdhennellä ajastajalla sijttecuin ne owat istutetut/ Lev. 19.
v. 39. Sillä maan puu ) se on/ mitäs sodit kedon puiden cansa/ ei ne sinua estä/ eikä wahingoidze.