Toinen makkabealaisten kirja
2728
ratsumies hyökkäsi hänen kimp-
puunsa ja sivalsi poikki hänen
käsivartensa, ja niin Gorgias
pääsi pakenemaan Marisaan.
36. Mutta kun Esdrin väki oli
taistellut kauan ja oli hyvin vä-
syksissä, huusi Juudas avuksi
Herraa, että hän ilmestyisi soti-
maan heidän apunansa ja joh-
tamaan taistelua,
37. ja alotti sotahuudon isien
kielellä veisaten samalla ylistys-
virsiä. Sitten hän hyökkäsi äk-
kiarvaamatta Gorgiaan väen
kimppuun ja ajoi heidät pakoon.
38. Senjälkeen Juudas tuli sota-
joukkoinensa Adullamin kaupun-
kiin. Ja kun sattui juuri seitse-
mäs päivä, pyhittivät he itsensä
tavan mukaisesti ja viettivät siel-
lä sapatin.
39. Mutta seuraavana päivänä,
koska asiaa ei enää voitu lykätä,
Juudas ja hänen väkensä tulivat
noutamaan taistelussa kaatunei-
den ruumiit ja viemään ne hei-
dän heimolaistensa pariin isien
hautoihin.
40. Niin he löysivät jokaiselta
kuolleelta ihokkaan alta taikaesi-
neitä, jotka kuvasivat Jamnian
epäjumalain kuvia, mutta jotka
laki kieltää juutalaisilta. Silloin
kävi kaikille selväksi, että nämä
olivat tästä syystä kaatuneet.
41. Sentähden kaikki ylistivät
Herran, vanhurskaan tuomarin,
tekoja, hänen, joka tuo salatut
julkisuuteen.
42. Sitten he kääntyivät rukouk-
seen anoen, että synti, mikä oli
tapahtunut, pyyhittäisiin koko-
naan pois. Ja jalo Juudas ke-
hoitti joukkoa pitämään itsestän-
sä vaarin, niin etteivät syntiä te-
kisi, koska he omin silmin olivat
nähneet, mitä oli tapahtunut
noiden taistelussa kaatuneiden
synnin tähden.
43. Ja kun hän oli miehistöltä
kerännyt noin kaksituhatta ho-
peadrakmaa, lähetti hän ne Je-
rusalemiin syntiuhrin uhraamista
varten. Ja siinä hän teki erittäin
hyvin ja kauniisti. Hän ajatteli
näet ylösnousemusta.
44. Sillä jos hän ei olisi odotta-
nut taistelussa kaatuneiden nou-
sevan ylös, niin olisi ollut liikaa
ja mieletöntä rukoilla kuolleiden
puolesta.
45. Myöskin hän otti huomioon,
että hurskaasti kuolleita odottaa
mitä ihanin armopaikka - mikä
