Toinen makkabealaisten kirja
2735
män jumalanhuoneen maan ta-
salle ja revin maahan alttarin ja
pystytän tälle paikalle komean
temppelin Viininjumalalle".
34. Tämän sanottuansa hän lähti
pois. Mutta papit ojensivat kä-
tensä taivasta kohti ja huusivat
avuksi häntä, joka aina taistelee
meidän kansamme puolesta, ja
sanoivat näin:
35. "Sinulle, Herra, joka et tar-
vitse mitään kaikesta siitä, mikä
on, on kuitenkin otollista, että
meidän keskuudessamme on
temppeli, jossa sinä asut.
36. Ja nyt, pyhä Herra, jolta
kaikki pyhitys tulee, varjele ian-
kaikkisiin aikoihin asti saastutta-
mattomana tämä huone, joka
juuri äsken on puhdistettu.
37. Mutta eräs Rasis, joka oli
Jerusalemin vanhimpia, annettiin
ilmi Nikanorille. Hän oli kansa-
laisiansa rakastava ja suuresti
kunnioitettu mies, joka hyväntah-
toisuutensa vuoksi myös oli
saanut lisänimen juutalaisten
isä""."
38. Hän oli nimittäin aikaisempi-
na aikoina, kun uskonnonsekoi-
tusta ei vielä ollut tapahtunut,
esittänyt selvityksiä juutalaisuu-
desta ja kaikella kestävyydellä
pannut alttiiksi henkensä ja elä-
mänsä juutalaisuuden puolesta.
39. Kun nyt Nikanor tahtoi näyt-
tää, kuinka suuresti hän vihasi
juutalaisia, lähetti hän enemmän
kuin viisisataa sotilasta vangit-
semaan häntä.
40. Sillä hän arveli hänen van-
gitsemisellaan tuottavansa juuta-
laisille suuren tappion.
41. Mutta kun joukko oli valtaa-
maisillaan tornin ja ryntäsi pihan
porttia vastaan käskien tuoda
tulta ja sytyttää ovet, heittäytyi
Rasis, kun hän jo oli kaikilta ta-
hoilta saarrettu, omaan miek-
kaansa.
42. Ylevämielisesti hän tahtoi
mieluummin kuolla, kuin joutua
noiden katalien käsiin ja alistua
väkivaltaan, jota hänen jalo mie-
lenlaatunsa ei ansainnut.
43. Mutta kun hän kiireessään ja
kiihtymyksessään ei saanut pis-
toa osumaan oikeaan kohtaan ja
joukko jo tunkeutui ovista si-
sään, niin hän juoksi rohkeasti
muurille ja viskautui miehekkäästi
alas keskelle joukkoa.
44. Kun tämä silloin nopeasti
väistyi syrjään ja syntyi välimaa,
