Toinen makkabealaisten kirja
2729
pyhä ja hurskas ajatus! Siitä
syystä hän toimitti sovitusuhrin
kuolleitten puolesta, että he va-
pautuisivat synnistänsä.
13 luku
Menelauksen surkea loppu. An-
tiokus Eupator ryhtyy onnistu-
mattomaan sotaretkeen juutalai-
sia vastaan ja tekee sitten hei-
dän kanssansa rauhan.
1. Vuonna 149 saapui Juudaalle
ja hänen miehillensä sellainen
tieto, että Antiokus Eupator oli
tulossa Juudeaa vastaan suurin
joukoin,
2. ja hänen kanssansa hänen
holhoojansa Lysias, joka myös
oli valtionhoitaja. Heillä oli kum-
mallakin kreikkalainen sotajouk-
ko, johon kuului satakymmenen-
tuhatta jalkasoturia, viisituhatta
kolmesataa ratsumiestä, kaksi-
kymmentä kaksi norsua ja kol-
mesataa viikatevaunua.
3. Heihin liittyi myöskin Menela-
us, joka kovasti teeskennellen
yllytti Antiokusta, ei isänmaan
menestyksen tähden, vaan koska
hän toivoi, että hänet jälleen
asetettaisiin valtaan.
4. Mutta kuningasten kuningas
herätti Antiokuksen vihan tuota
konnaa vastaan; ja kun Lysias
osoitti, että juuri hän oli aiheut-
tanut kaikki onnettomuudet, käs-
ki kuningas viedä hänet Bereaan
ja surmata hänet siten, kuin sii-
nä paikassa on tapa.
5. Siinä paikassa on nimittäin
viisikymmentä kyynärää korkea
torni, joka on täynnä tuhkaa.
Siinä on pyöritettävä laite, joka
kaikilta tahoilta jyrkästi viettää
tuhkaan.
6. Sinne jokainen, joka on syy-
pää temppelinryöstöön taikka on
tehnyt jonkin muun erittäin ras-
kaan rikoksen, syöstään tuhou-
tumaan.
7. Sellainen kuolema tuli tuon
jumalattoman Menelauksen
osaksi, eikä hän edes saanut
hautaansa maahan.
8. Ja se oli aivan oikein. Sillä
koska hän oli tehnyt niin monta
syntiä alttaria vastaan, jonka tuli
oli pyhä ja samoin sen tuhka,
niin hän sai surmansa tuhassa.
9. Mutta kuningas saapui kovin
julmistuneena, ja hänen aiko-
muksensa oli antaa juutalaisten
