Toinen makkabealaisten kirja
2736
putosi hän keskelle tyhjää paik-
kaa.
45. Mutta ollen vielä hengissä ja
kiihtyneenä vihasta hän nousi
seisomaan, ja vaikka veri virtaa-
malla virtasi hänestä ja hänen
haavansa olivat ammottavat,
juoksi hän läpi joukon ja asettui
seisomaan kallion jyrkänteelle.
46. Ja vaikka veri hänestä jo oli
vuotanut aivan kuiviin, hän re-
päisi ulos sisälmyksensä, tarttui
niihin molemmin käsin ja viskasi
ne joukolle. Sitten hän huusi
häntä, jonka vallassa elämä ja
henki ovat, antamaan ne hänelle
kerran takaisin, ja päätti näin
päivänsä.
15 luku
Alkimus, joka pyrkii ylimmäiseksi
papiksi, syyttää kuninkaan edes-
sä Juudasta. Nikanor lähetetään
Juudasta kukistamaan, mutta te-
keekin hänen kanssansa sopi-
muksen, jonka Alkimus juonillan-
sa saa purkautumaan. Räsis
surmaa itsensä.
1. Kun Nikanor sai tietää, että
Juudas ja hänen miehensä oles-
kelivat Samarian alueella, päätti
hän hyökätä heidän kimppuunsa
lepopäivänä, jolloin sen voi teh-
dä ilman vaaraa.
2. Silloin sanoivat ne juutalaiset,
jotka pakosta seurasivat häntä:
"Älä millään muotoa surmaa hei-
tä niin julmasti ja raa'asti, vaan
osoita kunnioitusta sille päivälle,
jonka Kaikkinäkevä on varusta-
nut suuremmalla kunnialla kuin
muut päivät".
3. Mutta tuo pääkonna kysyi,
onko taivaassa sellainen valtias,
joka on määrännyt pitämään
sapatinpäivää.
4. Ja kun nämä empimättä julis-
tivat: "Kyllä on, elävä Herra itse,
joka hallitsee taivaassa, hän on
käskenyt kunnioittamaan seitse-
mättä päivää",
5. niin toinen sanoi: "Ja minä
olen valtias maan päällä, ja mi-
nä käsken tarttumaan aseisiin ja
panemaan täytäntöön sen, mitä
kuningas vaatii". Hänen ei kui-
tenkaan onnistunut täyttää kata-
laa aiettansa.
6. Ja Nikanor, joka röyhkeili kai-
kessa ylpeydessänsä, oli päättä-
nyt pystyttää julkisen muistomer-
kin saatuaan voiton Juudaasta
