Toinen makkabealaisten kirja
2716
talaisille allaolevan, anomuskir-
jelmän tapaan kirjoitetun, kirjeen,
joka kuului näin:
19. "Antiokus, kuningas ja sota-
päällikkö, lähettää hyville juuta-
laisille alamaisilleen parhaan ter-
vehdyksensä ja toivottaa heille
terveyttä ja menestystä.
20. Voikaa hyvin, te ja teidän
lapsenne, ja menestykööt asian-
ne teidän mielenne mukaan. Mi-
nä panen toivoni taivaaseen
21. ja muistelen rakkaudella tei-
dän kunnioitustanne ja hyväntah-
toisuuttanne. Kun minä palates-
sani Persian maanääriltä olen
sairastunut ankaraan tautiin,
olen pitänyt välttämättömänä
huolehtia kaikkien teidän yhtei-
sestä turvallisuudestanne.
22. En tosin ole kokonaan toivo-
ton tilastani, vaan minulla on
päinvastoin hyviä toiveita siitä,
että voitan sairauteni.
23. Mutta kun ajattelen, että
isänikin, silloin kun hän teki so-
taretken ylämaihin, määräsi val-
tansa perijän,
24. että, jos tapahtuisi jotakin
odottamatonta taikka saapuisi
tieto jostakin vastoinkäymisestä,
kotona olevat eivät tulisi rauhat-
tomiksi, kun tiesivät, kenelle val-
takunnan hallitus oli jätetty,
25. ja kun vielä tämän lisäksi
otan huomioon, kuinka läheisten
maiden hallitsijat ja valtakunnan
naapurit vaanivat sopivaa hetkeä
ja odottavat, miten on käyvä,
niin määrään täten poikani An-
tiokuksen kuninkaaksi - hänet
minä jo monesti olenkin, mat-
kustaessani ylämaakuntiin, usko-
nut hoidettavaksi useille teistä ja
sulkenut hänet suosioonne, ja
hänelle olen myös kirjoittanut
sen, mitä tässä on kirjoitettuna -
26. niin minä kehoitan ja pyydän
teitä kaikkia, että he itsekukin,
muistaen niitä hyviä tekoja, joita
yhteisesti ja yksityisesti olette
saaneet osaksenne, säilyttäisitte
poikaanikin kohtaan sen ystäväl-
lisen mielenlaadun, joka teillä
minua kohtaan on.
27. Sillä minä ole varma, että
hän, minun periaatteitani seura-
ten, on kohteleva teitä lempeästi
ja ihmisystävällisesti."
28. Näin siis tämä murhamies ja
pilkkaaja sai kärsiä ylen kovia
tuskia, niinkuin hän itse oli niitä
muille tuottanut, ja erosi elämäs-
tä mitä surkuteltavimmalla kuo-
