Toinen makkabealaisten kirja
2714
he noudattivat niitä lakeja, jotka
hän oli heille säätänyt.
9 luku
Antiokuksen kuolema.
1. Siihen aikaan tapahtui, että
Antiokuksen täytyi häpeällisesti
vetäytyä pois Persian maan ää-
riltä.
2. Hän oli nimittäin mennyt Per-
sepolis nimiseen kaupunkiin ai-
koen ryöstää temppelin ja pitää
kaupungin vallassaan. Siitä syys-
tä nousivat kaupunkilaiset mie-
hissä vastarintaan ja turvautuivat
aseisiin. Ja niin täytyi Antiokuk-
sen, kaupungin asukkaiden pa-
koon ajamana, häpeällisesti pa-
lata takaisin.
3. Kun hän sitten oli lähellä Ek-
batanaa, saapui hänelle sanoma
siitä, miten oli käynyt Nikanorin
sekä Timoteuksen ja hänen vä-
kensä.
4. Vihansa vimmassa hän silloin
aikoi kostaa juutalaisille senkin
pahan, minkä ne, jotka olivat
ajaneet hänet pakoon, olivat
tuottaneet hänelle. Siitä syystä
hän käski vaununohjaajaa aja-
maan hellittämättä, siksi kunnes
matka oli suoritettu; ja kuitenkin
oli taivaan tuomio jo hänen kin-
tereillänsä. Sillä näin hän sanoi
röyhkeydessänsä: "Kun saavun
Jerusalemiin, teen minä sen suu-
reksi hautausmaaksi juutalaisille".
5. Mutta Herra, Israelin Jumala,
joka näkee kaiken, löi hänet pa-
rantumattomalla ja näkymättö-
mällä vaivalla. Tuskin hän oli lo-
pettanut puheensa, kun hän sai
hellittämättömän sisusvaivan ja
kovia tuskia sisälmyksiinsä,
6. mikä olikin aivan oikein hänel-
le, joka oli toisille tuottanut niin
paljon hirmuista tuskaa heidän
sisimpäänsä.
7. Mutta hän ei silti yhtään la-
kannut pöyhkeydestään, vaan oli
yhä täynnä ylimielisyyttä, puus-
kuen tulta vihassansa juutalaisia
vastaan ja käskien jouduttamaan
matkaa. Silloin tapahtui, että hän
syöksyi maahan vaunuista, jotka
kiitivät tavattomalla nopeudella,
ja pudotessaan loukkantui niin
pahasti, että hänen ruumiinsa
kaikki jäsenet murskautuivat.
8. Ja hän, joka yli ihmismittojen
menevässä pöyhkeydessään luuli
voivansa käskeä meren aaltoja
