Juditin kirja
2435
jen keskuudessa olemmekin orji-
na, ja me joudumme isäntäimme
loukkauksen ja pilkan alaiseksi.
23. Sillä meidän orjuutemme ei
käänny hyväksi, vaan Herra,
meidän Jumalamme, antaa sen
tulla häpeäksi.
24. Ja nyt, veljet, osoittakaamme
veljillemme, että heidän henken-
sä riippuu meistä, ja että pyhäk-
kö ja temppeli ja alttari on mei-
dän varassamme.
25. Paitsi tätä kaikkea, kiittä-
käämme Herraa, Jumalaamme,
joka koettelee meitä, samoin
kuin meidän isiämmekin.
26. Muistakaa, mitä hän teki
Aabrahamille, ja kuinka hän ko-
etteli Iisakia, ja mitä Jaakobille
tapahtui Syyrian Mesopotamias-
sa, kun hän paimensi enonsa
Laabanin lampaita.
27. Sillä niinkuin hän koetteli
heitä ainoastaan tutkiakseen
heidän sydämiänsä, niin hän ei
myöskään ole rangaissut meitä;
Herra ainoastaan varoitukseksi
kurittaa niitä, jotka häntä lähes-
tyvät."
28. Niin Osias vastasi hänelle:
"Kaikki, mitä olet sanonut, sinä
olet puhunut ymmärtäväisellä
sydämellä. Eikä ole ketään, joka
voi sanojasi vastustaa.
29. Sillä sinun viisautesi ei ole
tullut julki vasta tänään, vaan
niin kauan kuin olet elänyt, on
kaikki kansa tuntenut sinun ym-
märryksesi, kuinka viisasta on
kaikki, mitä sydämesi ajattelee.
30. Mutta kansa on kovin kärsi-
nyt janosta, ja niin he ovat pa-
kottaneet meidät tekemään, mitä
olemme heille sanoneet, ja ot-
tamaan päällemme valan, jota
emme voi rikkoa.
31. Rukoile siis nyt meidän puo-
lestamme, koska sinä olet hurs-
kas vaimo, niin Herra lähettää
sateen täyttämään meidän vesi-
säiliömme, eikä meidän enää
tarvitse nääntyä."
32. Silloin Juudit sanoi heille:
"Kuulkaa minua. Minä teen teon,
josta kerrotaan sukupolvesta su-
kupolveen kansamme lasten kes-
kuudessa.
33. Asettukaa te tänä yönä kau-
pungin portille: minä kuljen siitä
ulos palvelusneitsyeni kanssa, ja
niiden päivien kuluessa, joiden
jälkeen te lupasitte jättää kau-
pungin vihollisillemme, on Herra
pelastava Israelin minun käteni
