Nehemian Kirja
954
keihäinens ja joudzinens.
4:14 Ja minä cadzelin ja walmistin
idzeni/ ja sanoin Raadiherroille/
päämiehille ja muulle Canssalle: älkät
peljätkö heitä/ muistacat sitä suurta ja
peljättäpä HERra/ ja soticat teidän
weljein/ poicain/ tytärten/ emändäin ja
coton edest.
4:15 Mutta cosca meidän wiholisem
sen cuulit että me olit tietä saanet/ nijn
Jumala teki heidän neuwons tyhjäxi/ ja
me palaisim caicki muurin tygö/
jocainen työhöns.
4:16 Ja tapahtui sijtä päiwäst/ että
toinen puoli nuoria miehiä teit työtä/ ja
toinen puoli pidit keihäitä/ kilpiä/
joudzeja ja panzareita. Ja päämiehet
seisoit coco Judan huonen tacana.
4:17 Ne jotca rakensit muuria ja
cannoit cuormia/ ja jotca sälytit/
yhdellä kädellä he teit työtä/ ja toises
pidit asen.
4:18 Ja jocaidzen cuin siellä rakensi/ oli
miecka sidottu wyölle/ ja nijn rakensit/
ja se joca soitti waskitorwe/ oli minun
tykönäni.
4:19 JA minä sanoin Raadiherroille/
päämiehille ja muulle Canssalle: työ on
suuri ja awara/ ja me olem hajalla
muurin päällä caucana toinen
toisestam.
4:20 Culla paicalla te cuulet
waskitorwen änen/ tulcat sinne cocon
meidän tygöm/ meidäm Jumalam soti
meidän edestäm.
4:21 Nijn tehkäm sijs työtä/ ja toinen
puoli heistä pidit keihäitä/ päiwän
coittamast nijn sijhen saacka/ että
tähdet näyit.
4:22 Ja minä sanoin sijhen aican
Canssalle: jocainen olcan Jerusalemis
palwelians canssa yösen/ että me yöllä
ottaisim waarin wartiosta ja päiwällä
työstä.
4:23 Mutta minä ja minun weljeni ja
minun palweliani/ ja wartiat jotca
minua seuraisit/ en me rijsunet meidän
waatteitam/ ja jocaidzella oli hänen
asens ja wetens.
Vers.5. Älä peitä) Ei Nehemia näin
rucoile lihallisest himost eli coston
pyydöst/ waan oikiast kijwaudest/
Jumalan cunnian tähden ja hänen
Canssans parhaxi: sillä tämä Saneballat
ja Tobia olit Samarialaiset/ joilla oli
jollakin muoto oikia Jumalan tundo/ ja
tahdoit cuitengin tehdä Judalaisille
caicke paha/ heidän Cuningans kieldo
wastan/ sulast wihast ja cateudest.
V. Lucu .
COwalla ajalla walittawat köyhät
Judalaisist/ että rickat otit heildä corco/
ja saatit heitä orjuteen jällens/ v. 1.
Nehemia nuhtele ylimmäisiä ja
Raadiherroja/ ja käske corgon anda
jällens/ v. 6. ei hängän ottanut
Canssalda maanherraudens elatust
nijncuin edelliset maanherrat/ waan
pikemmin autti omastans ja rawidzi
monda heistä/ v. 14.
