Tobian kirja
2378
14:2 Ja cosca hän sadan ja cahden
ajastajan wanha oli/ haudattin hän
Niniwes cunnialisest:
14:3 Sillä cosca hän cuusi
cuudettakymmendä ajastaica wanha
oli/ tuli hän sokiaxi/ ja
cuudendenakymmendenä wuonna sai
hän näkyns jällens.
14:4 Ja sen muun ikäns culutti hän
iloisest/ ja menestyi Jumalan pelgos/ ja
cuoli hywäs rauhas.
14:5 MUtta ennen cuolematans/ cudzui
hän poicans Tobian eteens/ ja
seidzemen nuorta poicaista/ hänen
poicans lasta/ ja sanoi heille:
14:6 Niniwe pitä pian häwitettämän:
sillä ei HERran sana puutu. Mutta
Medenis pitä wielä sijtte cauwan
rauhan oleman/ ja meidän weljem/
jotca Israelin maalda hajotetut owat/
pitä tuleman jällens.
14:7 Ja meidän maam/ joca nyt kylmillä
on/ pitä jocapaicas asutuxi tuleman/ ja
Jumalan huone/ joca poldettu on/ pitä
rakettaman jällens/ ja caicki jotca
Jumalata pelkäwät/ pitä sinne tuleman
jällens.
14:8 Ja pacanat pitä myös hylkämän
heidän epäjumalans/ ja pitä tuleman
Jerusalmijn/ ja siellä asuman.
14:9 Ja caicki pacanat ja Cuningat pitä
siellä iloidzeman/ ja palweleman
Israelin Jumalata.
14:10 Nijn cuulcat nyt minun poicani
teidän Isänne: palwelcat HERra
totudes/ ja olcat wagat hänes/ ja
turwatcat häneen täydellisest.
14:11 Tehkät mitä hän käskenyt on/ ja
opettacat sencaltaisita teidän lapsillen/
että he myös almua andaisit/ että he
aina Jumalata pelkäisit/ ja luottaisit
hänen päällens caikesta sydämestäns.
14:12 Ja/ rackat lapset/ cuulcat minua/
ja älkät pysykö täsä Niniwes/ waan
cosca te teidän äitin haudannet oletta
minun tyköni minun hautaani/ nijn
noscat menemän tääldä pois.
14:13 Sillä minä näen/ että Niniwen
syndi lopetta hänen.
14:14 JA cohta äitins cuoleman jälken
meni Tobia Niniwest emändäns/
lastens ja lasten lastens cansa Medenijn
appens ja hänen emändäns sucuin
tygö/ ja löysi heidän raidisna ja
terwenä hywäsä woimasans/ ja hän
holhois heitä.
14:15 Ja cosca he cuolit/ painoi hän
myös heidän silmäns kijnni/ ja sai nijn
caiken perinnön ja Raguelin tawaran/ ja
eli haman wijdenden polween/ ja näki
lapsens ja lastens lapset.
14:16 Ja cosca hän yhdexänkymmenen
ja yhdexän wuotinen oli/ jotca hän
Jumalan pelgos ilolla elänyt oli/
hautaisit hänen hänen sucuns.
14:17 Ja caicki hänen sucuns elit
jumalisest/ ja cunnialisest: Nijn että he
sekä Jumalalle että ihmisille/ ja caikille
cuin maacunnas asuit otolliset olit.
Tobian Kirjan loppu.
