Psaltarit
1150
103:11 Sillä nijn corkia cuin taiwas on
maasta/ anda hän armons lisändyä
nijlle/ jotca händä pelkäwät.
103:12 Nijn caucana cuin itä on
lännestä/ sijrsi hän meistä pahat
tecomme.
103:13 Nijncuin Isä armahta lastans/
nijn HERrakin armahta pelkäwäisiäns.
103:14 Sillä hän tietä mingäcaltainen
teco me olemma/ hän muista meidän
tomuxi.
103:15 Ihminen on eläisäns nijncuin
ruoho/ hän cucoista nijncuin cuckainen
kedolla.
103:16 Cosca tuuli käy sen päällidze/
nijn ei hän enä kestä/ eikä hänen sians
tunne händä ensingän.
103:17 Mutta HERran armot ulottuwat
ijancaickisest ijancaickiseen/ hänen
pelkäwäistens päälle/ ja hänen
wanhurscaudens lasten lapsijn.
103:18 Nijden tykönä jotca hänen
lijttons pitäwät/ ja ajattelewat hänen
käskyjäns/ nijtä tehdäxens.
103:19 HERra on walmistanut istuimens
taiwasa/ ja hänen waldacundans
hallidze caickia.
103:20 Kijttäkät HERra te hänen
Engelins/ te wäkewät Sangarit/ jotca
hänen käskyns toimitatte/ että hänen
sanans äni cuultaisin.
103:21 Kijttäkät HERra caicki hänen
sotawäkens/ te hänen palwelians/ jotca
teette hänen tahtons.
103:22 Kijttäkät HERra caicki hänen
työns/ caikisa hänen waldans paicoisa/
kijtä minun sielun HERra.
Vers.9. Rijtele) se on/ ei hän ole
wihainen. v. 14. Teco) Cuinga heicko ja
turha rakennus me olemma/ ja elämme
lyhyäs ja wiheljäises elämäs. v. 16. Eikä
tunne) Ei jää muisto/ eli jälke.
CIV. Psalmi .
LAT. CIII. PRopheta kijttä Jumalata/
joca caickiwaldiasta toimestans ja
hywydestäns on caicki ihmellisest
luonut/ taiwas/ maasa ja meresä/ ja
wielä nijtä jocapäiwä hallidze ja
woimasa pitä/ v. 1. erinomaisest ylistä
hän Jumalan hywyttä ja rackautta
ihmisen sucua cohtan/ v. 13. joiden
caickein edestä me olemma welcapäät
kijttämän ja ylistämän händä caickena
meidän elinaicanam/ v. 27.
104:1 KIitä HERra minun sielun/ HERra
minun Jumalan/ sinä olet sangen
cunnialinen/ sinä olet caunis ja jalosti
puetettu.
104:2 WAlkeus on sinun waattes/ jollas
puetettu olet/ sinä lewität taiwat
nijncuin waatten.
104:3 Sinä peität sen päälyxen wedellä/
sinä menet pilwisä nijncuin ratasten
päällä/ ja käyt tuulen sijpein päällä.
104:4 Sinä teet Engelis tuulexi/ ja sinun
palwelias liekidzewäisexi tulexi.
104:5 Sinä joca maan perustit
perustuxens päälle/ pysymän
ijancaickisest.
104:6 Sywydellä sinä händä peität
