Jobin kirja
1921
myrskytuuleen, kiidätät minut
menemään ja annat minun
menehtyä rajuilman pauhinassa.
23. Niin, minä tiedän: sinä viet
minua kohti kuolemaa, majaan,
kunne kaikki elävä kokoontuu.
Ps. 90:3 Sinä palautat ihmiset
takaisin tomuun ja sanot:
Palatkaa jälleen, te ihmisten
lapset.
24. Mutta eikö saisi
hukkuessaan kättänsä ojentaa
tahi onnettomuudessa apua
huutaa?
25. Vai enkö minä itkenyt
kovaosaisen kohtaloa, eikö
sieluni säälinyt köyhää?
Ps. 35:13 Mutta minä puin
päälleni surupuvun, kun he
sairastivat; minä vaivasin
itseäni paastolla ja rukoilin pää
painuksissa.
Room. 12:15 Iloitkaa iloitsevien
kanssa, itkekää itkevien kanssa.
26. Niin, minä odotin onnea,
mutta tuli onnettomuus; minä
vartosin valoa, mutta tuli
pimeys.
Jer. 14:19 Oletko sinä
kokonaan hyljännyt Juudan,
vierooko sielusi Siionia?
Minkätähden olet lyönyt meitä,
niin ettemme voi parantua?
Odotetaan rauhaa, mutta
hyvää ei tule, paranemisen
aikaa, mutta katso, tulee
peljästys!
27. Sisukseni kuohuvat
lakkaamatta, kurjuuden päivät
ovat kohdanneet minut.
28. Minä käyn murheasussa,
ilman päivänpaistetta; minä
nousen ja huudan väkijoukossa.
29. Minusta on tullut
aavikkosutten veli ja
kamelikurkien kumppani.
Ps. 102:7 Minä olen kuin
pelikaani erämaassa, olen kuin
huuhkaja raunioissa.
Miika 1:8 Tämän tähden minä
tahdon valittaa ja voivotella,
käydä avojaloin ja vaipatta,
virittää valituslaulun kuin
aavikkosudet, suruhuudon kuin
kamelikurjet.
30. Minun nahkani on mustunut
ja lähtee päältäni, ja luuni ovat
