Jobin kirja
1927
päättyvät Jobin puheet.
32. Luku
1. Kun nuo kolme miestä eivät
enää vastanneet Jobille, koska
hän oli omissa silmissään
vanhurskas,
2. vihastui buusilainen Elihu,
Baarakelin poika, joka oli
Raamin sukua; Jobiin hän
vihastui, koska tämä piti
itseään Jumalaa
vanhurskaampana,
Job 27:5 Pois se! En myönnä
teidän oikeassa olevan. Siihen
asti kunnes henkeni heitän, en
luovu hurskaudestani.
3. ja tämän kolmeen ystävään
hän vihastui, koska he eivät
keksineet vastausta, jolla
olisivat osoittaneet Jobin
olevan väärässä.
4. Elihu oli odottanut vuoroa
puhuakseen Jobille, koska
toiset olivat iältään häntä
vanhemmat.
5. Mutta kun Elihu näki, ettei
noilla kolmella miehellä enää
ollut sanaa suussa
vastaukseksi, vihastui hän.
6. Niin buusilainen Elihu,
Baarakelin poika, lausui ja
sanoi: Nuori minä olen iältäni,
ja te olette vanhat; sentähden
minä arkailin ja pelkäsin
ilmoittaa tietoani teille.
Siir 32:3 Että he olisivat iloiset
sinun kanssas, niin sinä saat
kunnian, ja kutsutaan taitavaksi
ja hyvin eläneeksi mieheksi.
7. Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä,
ja vuosien paljous julistakoon
viisautta.'
Job 12:12 Vanhuksilla on
viisautta, ja pitkä-ikäisillä
ymmärrystä. -
8. Mutta onhan ihmisissä henki,
ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa
heille ymmärrystä.
9. Eivät iäkkäät ole viisaimmat,
eivätkä vanhukset yksin
ymmärrä, mikä on oikein.
10. Sentähden minä sanon:
Kuule minua; minäkin ilmoitan,
mitä tiedän.
11. Katso, minä olen odottanut,
mitä teillä olisi sanomista, olen
