Jobin kirja
1917
kaikille, jotka sitä noudattavat.
Hänen ylistyksensä pysyy
iankaikkisesti.
Sananl. 1:7 Herran pelko on
tiedon alku; hullut pitävät
halpana viisauden ja kurin.
Sananl. 9:10 Herran pelko on
viisauden alku, ja Pyhimmän
tunteminen on ymmärrystä. -
29. Luku
1. Job jatkoi lausuen
mietelmiään ja sanoi:
2. Oi, jospa olisin, niinkuin olin
ammoin kuluneina kuukausina,
niinkuin niinä päivinä, joina
Jumala minua varjeli,
3. jolloin hänen lamppunsa
loisti pääni päällä ja minä
hänen valossansa vaelsin
pimeyden halki!
4. Jospa olisin niinkuin
kukoistukseni päivinä, jolloin
Jumalan ystävyys oli majani
yllä,
5. jolloin Kaikkivaltias oli vielä
minun kanssani ja poikani
minua ympäröivät,
6. jolloin askeleeni kylpivät
kermassa ja kallio minun
vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7. Kun menin kaupunkiin
porttiaukealle, kun asetin
istuimeni torille,
8. niin nuorukaiset väistyivät
nähdessään minut, vanhukset
nousivat ja jäivät seisomaan,
9. päämiehet lakkasivat
puhumasta ja panivat kätensä
suulleen.
Viis 8:12 Hänen kauttansa
minä saan kuolemattoman
nimen, ja jätän ijäisen muiston
jälkeentulevaisilleni.
10. Ruhtinasten ääni vaikeni, ja
heidän kielensä tarttui
suulakeen.
11. Sillä kenen korva minusta
kuuli, hän ylisti minua
onnelliseksi, kenen silmä minut
näki, hän minusta todisti;
12. minä näet pelastin kurjan,
joka apua huusi, ja orvon, jolla
ei auttajaa ollut.
2. Moos. 22:22 Älkää sortako
leskeä tai orpoa.
Ps. 72:12 Sillä hän pelastaa
köyhän, joka apua huutaa,
kurjan ja sen, jolla ei auttajaa
ole.
