Jobin kirja
1914
saattaa rutto hautaan, eivätkä
hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16. Jos hän kokoaa hopeata
kuin multaa ja kasaa vaatteita
kuin savea,
17. kasatkoon: vanhurskas
pukee ne päällensä, ja viaton
perii hopean.
Sananl. 13:22 Hyvä jättää
perinnön lastensa lapsillekin,
mutta syntisen tavara
talletetaan vanhurskaalle.
Sananl. 28:8 Joka kartuttaa
varojaan korolla ja voitolla,
kokoaa niitä sille, joka vaivaisia
armahtaa.
Saarn. 2:26 Sillä hän antaa
ihmiselle, joka on hänelle
otollinen, viisautta, tietoa ja
iloa; mutta syntiselle hän antaa
työksi koota ja kartuttaa
annettavaksi sille, joka on
otollinen Jumalalle. Sekin on
turhuutta ja tuulen tavoittelua.
18. Hän rakentaa talonsa
niinkuin kointoukka, se on kuin
suojus, jonka vartija kyhää.
19. Rikkaana hän menee
levolle: 'Ei häviä mitään'; hän
avaa silmänsä, ja kaikki on
mennyttä.
20. Kauhut yllättävät hänet
kuin tulvavedet, yöllä tempaa
hänet mukaansa rajuilma.
21. Itätuuli vie hänet, niin että
hän menee menojaan, ja
puhaltaa hänet pois
paikaltansa.
22. Jumala ampuu häneen
nuolensa säälimättä; hänen
täytyy paeta hänen kättänsä,
minkä voi.
23. Silloin paukutetaan hänelle
kämmeniä ja vihelletään
hänelle hänen asuinpaikaltansa.
Valit. 2:15 Sinulle paukuttavat
kämmeniänsä kaikki ohikulkijat,
he viheltävät ja nyökyttävät
ilkkuen päätänsä tytär
Jerusalemille: Tämäkö on
kaupunki, jota sanottiin
kauneuden täydellisyydeksi,
kaiken maan ihastukseksi?
28. Luku
1. Hopeallakin on suonensa ja
löytöpaikkansa kullalla, joka
puhdistetaan;
2. rauta otetaan maasta, ja
kivestä sulatetaan vaski.
