Jobin kirja
1891
7. Minun silmäni on hämärtynyt
surusta, ja kaikki minun
jäseneni ovat kuin varjo.
8. Tästä oikeamieliset
hämmästyvät, ja viatonta
kuohuttaa jumalattoman meno.
9. Mutta hurskas pysyy
tiellänsä, ja se, jolla on
puhtaat kädet, kasvaa
voimassa.
10. Mutta te kaikki, tulkaa
jälleen tänne; en löydä minä
viisasta joukostanne.
11. Päiväni ovat menneet,
rauenneet ovat aivoitukseni,
mitä sydämeni ikävöitsi.
12. Yön he tekevät päiväksi;
valo muka lähenee pimeydestä.
13. Jos kuinka toivon, on
tuonela asuntoni; minä levitän
vuoteeni pimeyteen,
14. minä sanon haudalle: 'Sinä
olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja
sisareni.'
Job 25:6 saati sitten ihminen,
tuo mato, ja ihmislapsi, tuo
toukka!
15. Missä on silloin minun
toivoni, ja kuka saa minun
toivoani katsella?
16. Ne astuvat alas tuonelan
salpojen taa, kun yhdessä
lepäämme tomussa.
18. Luku
1. Sitten suuhilainen Bildad
lausui ja sanoi:
2. Kuinka kauan te asetatte
sanoille ansoja? Tulkaa
järkiinne, sitten puhelemme.
Sananl. 17:27 Joka hillitsee
sanansa, on taitava, ja
mielensä malttava on
ymmärtäväinen mies.
3. Miksi meitä pidetään
elukkain veroisina, olemmeko
teidän silmissänne tylsät?
4. Sinä, joka raivossasi raatelet
itseäsi - sinunko tähtesi
jätettäisiin maa autioksi ja
kallio siirtyisi sijaltansa?
5. Ei, jumalattomain valo
sammuu, eikä hänen tulensa
liekki loista.
Sananl. 13:9 Vanhurskasten
valo loistaa iloisesti, mutta
jumalattomien lamppu sammuu.
Sananl. 24:20 Sillä ei ole
pahalla tulevaisuutta;
