620
Toinen kuningasten kirja
kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä hallitusvuotena tuli Jooas,
Jooahaan poika, Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi Samariassa
kuusitoista vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä:
hän ei luopunut mistään Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joil-
la tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä, vaan vaelsi niissä.
Mitä muuta on kerrottavaa Jooaasta, kaikesta, mitä hän teki, ja
hänen urotöistään, kuinka hän soti Juudan kuningasta Amasjaa
vastaan, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Ja
Jooas meni lepoon isiensä tykö, ja Jerobeam istui hänen valtais-
tuimellensa. Ja Jooas haudattiin Samariaan Israelin kuningasten
viereen. Mutta kun Elisa sairasti kuolintautiansa, tuli Jooas, Israelin
kuningas, hänen tykönsä. Ja kumartuneena hänen kasvojensa yli
hän itki ja sanoi: Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!
Niin Elisa sanoi hänelle: Nouda jousi ja nuolia. Ja hän nouti hänel-
le jousen ja nuolia. Sitten hän sanoi Israelin kuninkaalle: Laske kä-
tesi jouselle. Ja kun hän oli laskenut kätensä, pani Elisa kätensä
kuninkaan kätten päälle. Ja hän sanoi: Avaa ikkuna itään päin. Ja
kun tämä oli avannut sen, sanoi Elisa: Ammu. Ja hän ampui. Niin
hän sanoi: Herran voitonnuoli, voitonnuoli Aramia vastaan! Sinä olet
voittava aramilaiset Afekissa perinpohjin. Sitten hän sanoi: Ota nuo-
let. Ja kun hän oli ne ottanut, sanoi hän Israelin kuninkaalle: Lyö
maahan. Niin hän löi kolme kertaa ja lakkasi sitten. Mutta Jumalan
mies vihastui häneen ja sanoi: Sinun olisi pitänyt lyödä viisi tai
kuusi kertaa: silloin olisit voittanut aramilaiset perinpohjin. Mutta
nyt olet voittava aramilaiset ainoastaan kolme kertaa. Sitten Elisa
kuoli, ja hänet haudattiin. Ja mooabilaisten partiojoukkoja tuli maa-
han vuosi vuodelta. Ja kerran, kun he haudatessaan erästä miestä
näkivät partiojoukon, heittivät he miehen Elisan hautaan ja menivät
matkoihinsa. Kun mies kosketti Elisan luita, virkosi hän ja nousi ja-
loilleen. Hasael, Aramin kuningas, sorti Israelia, niin kauan kuin
Jooahas eli. Mutta Herra oli heille laupias, armahti heitä ja kääntyi
heidän puoleensa liiton tähden, jonka hän oli tehnyt Aabrahamin,
Iisakin ja Jaakobin kanssa. Sillä hän ei tahtonut tuhota heitä, eikä
hän ollut vielä heittänyt heitä pois kasvojensa edestä. Ja Hasael,
